Voimauttava puutarhakierros - ota kädestäni, mennään...

Ystäväiseni, ota kädestäni,

astele kanssani puutarhaani

Ovella lähtiessämme vilkuttavat

suloiset orvokit vallattomina

sinkkiämpärin reunojen yli ryöpyten

Ikkunan alla loistaa

puhtaanvalkoinen kukkameri,

reunaltaan maahumala valuu maahan saakka

Saavumme ääneti,

polvistumme katsoaksemme tarkemmin

liljojen maahan varisseita terälehtiä

Sitten huomaamme kaaret

Lähes spiraalit

Ihmeellisen valon leikin

- valo on tänään ihmeellinen

Heteiden vaellus, niiden kaaret

Rusokuusaman roosat kukinnot

 ovat vaihtuneet marjoiksi

Marjoja on valtavasti,

ne näyttävät iloisilta

Sammaleisella kivellä

 vaeltaa maahumala

Iiriksen varsista sidottu kranssi

luo omaa taideteostaan,

mukaan on liittynyt juurakoita

Vanha sammaloitunut voimasiili

tervehtii taianomaisella,

ystävällisellä katseellaan

puutarhapenkin päästä

Maksaruohot peittyvät ruohoihin

Polun mutkassa

on majesteettinen sormustinkukka

Pieniä siemeniä valmistuu sadoittain

Siemenet kylväytyvät hiekalle

Synnyttäen ensikesäksi

uusia hempeän roosansävyisiä

sormustinkukkia

Tuohituomen runko

hohtaa valossa kauniisti

On onni omistaa

 kaksi runkoa samassa puussa

Kuukausimansikka...saat puolet

Jostain kuuluu ropinaa,

sataa vähäsen,

olemme suojassa

tuohituomen kaartuvien oksien alla

Illakon kukkanen tervehtii

ilkikurisesti hymyten,

on hiipinyt puutarhaan

kuin varkain jostain

Syysleimussa on vain yksi kukkiva varsi,

mutta sen tuoksu saa meidät sulkemaan silmät

ja viipymään hieman pidempään

Puutarha luovuttaa

voimansa ja energiansa

- on hyvä olla

Tänään oli hyvä kuvausflow. Paras syntyy pakottamatta. Kun otin kameran kaulaani roikkumaan minulla ei ollut mitään suunnitelmaa. Istuin portaille ja tapasin orvokin, sitten jatkoin matkaani. Valo on aina ihmeellinen juuri ennen sateen saapumista, samoin hiljaisuus. Tämä puutarhakierros oli puutarhani hiekkakäytävä osiossa, jota haluaisin kutsua terapiapuutarhaksi. Hiekkakäytävät ja sammaleiset kivet tekevät puutarhasta hieman japanilaisen zen-puutarhan oloisen.

Olen nyt lomaillut kolme viikkoa. Huomaan olevani enemmän läsnä puutarhassani kuin normaalisti työpäivien jälkeen tai niiden välissä. Olen tyhjentänyt mieleni ja luovuus on alkanut vallata tilaa sydämessäni. Vielä viikko lomaa jäljellä. Ehkä keksin keinon miten tämän kaiken voisi säilyttää normaalien arkirutiinien keskellä. Se olisi aivan valtaisa voimavara.