Luon oman todellisuuteni

Tänään syntyneet Voimasiilit tulivat mukaani puutarhaan voimautumaan.

Voimakirja on jälleen mukana ja odottaa uutta oivallusta.

Huomaan kärsiväni tyhjän sivun ahdistuksesta.

Päätän palata takaisin vanhaan systeemiin,

jossa synnytän tekstiä tietokoneen näppäimistöllä.

Otan syntyneen tekstin mukaani puutarhaan

ja valitsen tunnelmaan sopivan mietelmän,

jonka kirjoitan voimakirjaani.

Istuessani penkillä etsin kaunista kuvattavaa

ja löydän kuunliljan kukinnot.

Näissä on runollisuutta.

Rehellisyyden nimissä kuvaan myös rikkaruohokorini,

jonka mainitsin jo eilen.

Tässä se on koko komeudessaan.

Siihen piti tulla orvokkeja,

jotka sirosti siementäisivät korin ympärille.

Onneksi tulee ensi kesä,

ehkä kori selviää sinne asti.

Puutarhassani on yleensä hiljaista.

Vaikka kylätie kulkee ihan lähellä, liikennettä ei juurikaan ole.

Paitsi tänään...

Ihmettelen, kun eräs auto hidastaa vauhtia

ja sitten huomaan koirani Pimun,

joka hölkkää ylväästi tienviertä.

Rauha ja tasapaino katosi todellakin

ja Pimu sai kuulla kunniansa.

Palaan takaisin puutarhaan penkille

ja pääsen lopulta tunnelmaan.

Ukkonen jyrisee taustalla

ja värit puutarhassa ovat kauniita.

Luon oman todellisuuteni.

Tapahtuipa mitä tahansa.

Näin sai voimakirja taas uuden voimauttavan sivun.

*

Jos tahdot tietää lisää Voimasiileistä niin käväise Ollaan Runotalossa blogissa.