.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

maanantai 22. elokuuta 2011

Elämän kolhima, sen purema ja lähes nielemä





Kuka on tuo kaunotar iltani hämyssä?
Kaunis on mekkonsa, niin kauniit kutrinsa.
Mistä saapui näkymä niin utuinen ja sadunomainen.

Taikuri on tehnyt kuutamon kanssa taikojaan öisin.
Pakkanen on koskettanut kauneuden synnyttämiseksi.

Syntyykö kauneus pimeydestä ja tuskasta?


Oi, minä pidän tästä!

Minä rakastan rähjääntynyttä,
repaleista, arpeutunutta omaa itseäni;
elämän kolhimaa, sen puremaa ja lähes nielemää.

Olen sellaisena kuin olen rakastettava.
Minulle itselleni kaikkein rakkain.
Runotalo



4 kommenttia:

  1. Ooooooooooooo, mikä runo! Tämä haluais mennä Lumkarpaloiden luokse. Mitähän runoilija tykkäisi...

    Lumissa on juuri linkitys Lumikarpaloon ja runoaihe.

    VastaaPoista
  2. Leena, kuten aina ennenkin olen iloinen linkityksistä eli ihan vapaasti :)

    VastaaPoista
  3. Tämä on sitten seuraava Lumikarpalossa. Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Leena, kiitos sinulle, teet minut iloiseksi, kun laitat runoni Lumikarpaloon, jossa on niin paljon ihania runoja.

    VastaaPoista