.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

maanantai 14. joulukuuta 2009

Kuljetan mukanani pientä timanttia

Tänään kuljetan mukanani
pientä timanttia.
Se on ollut minulla jo pitkään matkassa,
mutta en ole tiennyt siitä.

Eilen se alkoi loistaa ja lämmittää minua.
Tänään näen sen loisteen katseessani.
Huomenna se muuttaa maailmaa,
yhdessä muiden samanlaisten timanttien kanssa.
Runotalo


Pienen hetken saan nauttia tänään auringon loisteesta. Lumi välkkyy timantteina kaikkialla ja kuljen kuvausretkelläni kiirehtimättä seuraten valon valaisemia polkuja. Sormen päistä katoaa tunto ja se naurattaa minua. En voi lopettaa, en vielä. Tuolla on jotain ja tuolla! Sydämeni täyttyy aidolla ilolla tässä valkeassa maailmassa, joka on täynnään erilaisia loistavia timantteja. Päivän alkaessa hämärtyä aurinko tervehtii vielä kauniin punaisella taivaanrannalla kuin vilkuttaen hyvästiksi.


5 kommenttia:

  1. Aurinko saa kaikki timantit loistamaan, edes hetkeksi = )

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kun sait nauttia auringosta ja timanteista!

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanasta runosta! Säilön tämän ajatuksen timantista sydämeeni ja otan esiin aina pimeän päivän yllättäessä <3

    VastaaPoista
  4. Auringon aika nyt niin lyhyt, mutta nuo timantit loistaa mielessä vähän pitempään. Lohdullinen runo.

    VastaaPoista
  5. Tänään minusta tuntuu, että te olette juurikin niitä loistavia timantteja. Kiitos, että olette olemassa :)

    VastaaPoista