että riität itsellesi.
Runotalo
Vanhan katajan hennot oksat taipuvat jo lumen painosta. Kun katson tarkemmin, huomaan piikkien olevan sekaisessa järjestyksessä. Katajan perusolemukseen siis ilmeisesti kuuluu sekavuus ja silti se näyttää ihan hyvältä ja myös olevan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Päätän ottaa siitä mallia ja hyväksyä oman toisinaan ehkä sekavankin olemukseni sellaisenaan.
ja miten kataja tuoksuu ihanalle, ihan omalle itselleen...
VastaaPoistaMe olemme ainutlaatuisia mutta usein haluamme hukata tuon uniikkiuden...
Tänään minäkin oikein kuuntelen ja olen aito ja läsnä ja luomuinen minä!!Sulle suloista torstaita!!!
Edellinen kommentoija, ihania herkkiä kuvia maalaileva hanne, kirjoitti kommentissaan niin hyvin ja osuvasti, että yhdyn hänen kommenttiinsa. Ja Sarin runo oli lyhyesti ja ytimekkäästi niin tärkeää asiaa ihmisyydestä! Kiitos sinulle = )
VastaaPoistaHienoa Hanne! Kuulosti tosi hyvältä tuo luomuinen minä...kunpa kaikki huomaisivat olla sitä :) Suloinen tämä torstai on ollutkin, vaikka olin hammaslääkärissäkin...sekin oli ihan lempeää läsnäoloa. Hih!
VastaaPoistaTaru - kiitos kannustuksesta ja kiitos itsellesi =)