Kulkiessaan
pientä kapeaa polkua pitkin
lintu ei huomannut kaikkea
mitä se olisi voinut nähdä ympärillään
sen silmissä kiiltelivät kultakolikot
Pieni lintu oli ihmeissään
miten tämä oli mahdollista
mitä hän oli tehnyt oikein
Juuri tätä hän oli toivonut
koko pitkän talven pimeinä hetkinä
öisin pesässä odottaessaan
iltatulien sammumista pikkuruisessa takassaan
nyt kultaisia kolikoita satoi
ja linnulla oli täysi työ
ehtiä kaikki kerätä
mustan liivinsä taskuihin
niitä oli jo kaikkialla
kolikoita pursusi sen taskuista
ja niitä roikkui pyrstösulissa
joihin lintu oli kiinnittänyt kolikoita
Mitä ihmettä
ajatteli lintu
ajatteli lintu
ei tästä tule edes loppua
mitä voin tehdä
se kipitti nopeasti pesänsä suuaukolle
ja kippasi kaikki kolikot kasaksi
kipitti takaisin polulle
Tämä oli jo liikaa
ajatteli lintu
ja se alkoi olla aivan puhki
kun oli juossut jo satoja kertoja
kipaten kolikoita pesälleen
eihän se enää pääsisi kotiinsakaan
kaikki oli kolikoiden peitossa
Olenkohan minä ahne
ajatteli lintu
ajatteli lintu
mutta siitä ei tuntunut väärältä
kun taivaasta kerrankin satoi mannaa sen ylle
linnulla oli vain onnenpäivä
Sitten tuli aivan hiljaista
sade ropisi katolla
jostain kantautui ääni
Lintu palasi todellisuuteen
siihen toiseen jota elämäksi kutsutaan
todellisuus polulla
jossa satoi kultakolikoita
sitä kutsuttiin uneksi tässä todellisuudessa
johon lintu nyt palasi
Mutta kumpi olisi lopulta todellisempi
kumman lintu valitsisi elääkseen?
kuljen ♥ polkuja
♥
Viikoittaisten voimarunojen kautta syntyy painettuja voimakortteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti