VALON JOUTSEN
Joutsen oli uinut jo pitkän matkan järven selälle
joka kimmelsi ilta-auringossa
aamulla oli ollut todella kaunista
ja ilta oli sen mukainen
Joutsen katseli kauan sinertävää taivaanrantaa
joka hitaasti muuttui punertavaksi
ja lopulta häipyi pois
muuttuen illan hiljentyväksi hämäryydeksi
Joutsen oli erilainen kuin muut lintuystävänsä
sillä sen sulat olivat muuttuneet harmaiksi
lähes läpinäkyviksi jo kauan sitten
vaikka se oli vielä nuori iältään
Joutsen ei tiennyt
että se oli alkanut muistuttaa todellista itseään
sitä lintua sitä kaunista puhdasta joutsenta
joka se oli ollut syntyessään tähän maailmaan
silloin sen untuvaiset pienet höyhenet olivat vaaleanharmaita
kuin usvaa joka tänään saapui joutsenta vastaan
sen lipuessa hitaasti kohti taivaanrannassa odottavaa horisonttia
sen matka oli ollut pitkä
se ei tiennyt minne se matkasi
sen matka oli kestänyt koko sen elämän
Joutsen pysähtyi hetkeksi ja vilkaisi taakseen
se ei nähnyt siellä mitään
ainut mitä se näki
oli sen oma kuvajainen
joka heijastui veden pinnasta
mutta sekin oli erikoinen ja outo kuin vieras
sillä siitä oli tullut niin läpinäkyvä
Se odottaisi aamua
uutta aamua
joutsen tiesi että se olisi tulossa
ja aavisti että saisi vastauksen sydämelleen
sellaisen selityksen jota se odotti
ja oli odottanut koko elämänsä
niin kauan kuin se muisti
Tuli hiljaisuus
laskeutui hämärä
kuului vain kaukainen vihellys
rannan lepikosta jossa vesilinnut uiskentelivat
Joutsen oli yksin ulapalla
kuutamo oli ilmestynyt taivaalle
joutsen oli turvassa
oman siipensä suojassa
ja sulki rauhassa silmänsä
se tiesi että kaikki oli hyvin
jotenkin se vain tunsi sen sydämessään
oli rauha
Hiljaisuuden rikkoi säde
oli aamu
Joutsen heräsi
nosti päänsä ylös kirkkauteen
joka juuri alkoi saapua koskettaen sen siipisulkia
joiden harmaus oli syvää ja lähes pimeää
Joutsenen sydän tuntui sulavan
se katsoi aurinkoon
eikä ollut uskoa silmiään
kun huomasi säteiden kantavan
miljoonittain pikkujoutsenia
kaikilla kultaiset hohtavat sulat
miljoonissa sateenkaarien väreissä
ja jokainen niistä oli kuin joutsen itse
hän tunnisti jokaisessa itsensä
jokaisessa joutsenessa
jokaisessa sulassa
jokaisessa höyhenessä
ja jokaisessa untuvassa
ja sen sydän itki ilosta
Joutsen laski päänsä hetkeksi sydämelleen
ja sen katse osui peilityynen järven pintaan
mitä se näki
itsensä
mutta sen päälle heijastuivat
miljoonat aurinkoiset valonsäteet
ja niiden säteiden väleissä
vilistivät miljoonat ystävälliset
valoisat pikkujoutsenet
sivellen sulkiaan
pörhistellen höyheniään
ja heläytellen untuviaan
Joutsenen sydän alkoi laulaa
se tunnisti valon itsessään
se näki läpi omien harmaiden sulkiensa
se näki että pinnan alla säteili
uskomattoman kaunista valoa
Se valo loisti maailmaan
se loisti avaruuteen
se antoi joutsenen olla se
mikä se oli todellisuudessa
valon joutsen
*
- kulje Sydämesi polkuja viikonloppuna ja tulevalla viikolla -
*
Tule voimakurssille!
*
Tuleeko sinulle jo voimakirje?
*
- kulje Sydämesi polkuja viikonloppuna ja tulevalla viikolla -
*
Anna aikaa itsellesi, kirjoita spiraalipolun kirjaasi
ja tee yksinkertaisia läsnäolon harjoituksia,
jotka auttavat pysähtymään ja näkemään tilanteesi uusin silmin.
Tee elämääsi tilaa pienille ihanille ihmeille.
Tule voimakurssille!
*
Tuleeko sinulle jo voimakirje?
Voimakirje ilmestyy perjantaisin.
*
Runotalo Viisas Elämä -messuilla 12.-13.9. Tampereella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti