VOIMARUNO
IKUISUUS
Tässä hetkessä tartun ikuisuuteen. Vien sen mukaani.
VoimaPuutarha © RunoTalo
Olen syreeni. Tahdon puhua tässä hetkessä olemisesta.
IKUISUUS
Voin kantaa ikuisuutta mukanani kuin pientä liekkiä. Voin päättää tarttua hetkeen ja pitää siitä kiinni. Voimapuutarhan ohi vaeltava ritariperhonen poikkeaa joka kesä luokseni. Hän on valtavan kaunis ja vahva. Ihailen häntä. Hetki on ohi nopeasti, perhonen jatkaa matkaansa kadoten pellon yli metsikköön. Kokemani hetki jää elämään minussa. Voin mennä tuohon hetkeen uudelleen, viipyä siinä ja antaa sen ravita sieluani. On olemassa ikuisuus - päättymätön hetki, jolla ei ole loppua eikä alkua.
ILOITSEN TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ
Päivässäni voin aina
löytää iloa niin tahtoessani.
Keskittyessäni nauttimaan
pienistä arkisista askareista
löydän ilon sydämessäni.
Kiitollisuus luo iloa.
VoimaPuutarha © RunoTalo
*
Syreenille ehdotettiin neljää voimarunoa. Kaikki runot tuntuivat sopivilta, mutta päädyimme kukkien kanssa lopulta valitsemaan Ikuisuus runon. Kiitos kaikille osallistuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti