Olen unelmoinut, että saan dreijata ulkona. Tänään oli sopiva ilma ja hetki! Pyörittelin monta tuntia savea ja se oli ihanaa pitkästä aikaa. Olen dreijannut vähän, joten harjoitusta tarvitaan, mutta enpä tahdokaan tehdä täydellisen siloiteltua jälkeä. Löysin spiraalin ja aloin odottaa virhettä, joka tekisi loppusilauksen.
Kuivatuksen jälkeen kaikki taideteokseni pääsevät savustuspolttoon. Se sopiikin hyvin näiden roheaan tyyliin.
Monesti liika täydellisyyden tavoittelu pilaa koko jutun. On parempi nauttia luovuudesta. Silloin tehtyyn työhön jää hyvä energiajälki, joka varmasti säteilee hyvää mieltä. Tietenkin pitää myös tehdä rohkeasti itsensä näköistä. Spiraalin koen omakseni. Näistä kupposista tulee varmaankin voimakurssin tuikkukuppeja.
Tänään annoin tilanteen viedä mukanaan. Sitä minä opettelen päivittäin nykyään. Minun piti tehdä pieniä ruukkuja, joissa on reikä pohjassa...ehkä joku toinen päivä sitten niitä ruukkuja. Nyt halusivat nämä spiraalikupposet syntyä maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti