.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Uusia voimarunoja ja puutarhatunnelmia keskiviikkoisin



Tästä viikosta alkaen omistan keskiviikot voimarunoille ja voimapuutarhakuville. Voimarunot ovat julkaisemattomia kirjoituksiani, jotka valitsen muistikirjojeni kätköistä. Myöhemmin lisään nämä voimarunot uudelle runosivulle muiden voimarunojen joukkoon.

Toivon, että löydät voimarunoista ja voimapuutarhan tunnelmakuvista itsellesi voimaa.

Ole hyvä, kierros alkaa tästä:



Totuus on tänään minussa
niin syvälle kätkettynä,
etten ihan heti voi sitä löytää.

Pysähdän hetkeksi,
alan katsella ympärilleni.
Tiedän, että jossain täällä
totuuden on oltava.

Ehkä se on
kaunis hetki
silmänräpäyksessä,
jota en huomaa.

Ehkä se on
silloin kun valo
vaihtuu pimeydeksi.

Ehkä se on
hämärän hetkessä
silloin kun sitä ei voi nähdä.

Kenties totuus on läpinäkyvä,
piilossa meissä itsessämme.




































Hei, istut siinä, olet aamussasi.
Mitä ajattelit tehdä tänään?
Ajattelitko olla vapaa
kaikista kaavoista ja muodoista,
ajattelitko nauttia tästä mahdollisuudestasi,
jota elämäksi kutsutaan.

Pyydän, että muistaisit sen,
että nauttisit jokahetki.
Niin tehden olet lähempänä itseäsi,
luovuuden virtaa, elämää,
sen sykkivää voimaa,
joka kulkee lävitsemme
ja mukanamme monin eri tavoin.

Et sinä ole erillinen tästä kaikesta.
Ei, sinä olet yhteydessä aivan kaikkeen,
jokaiseen ihmiseen, jokaiseen tapahtumaan,
pienimpäänkin tuulenhenkäykseen.
Niistä jokainen koskettaa
myös sinua jokahetki.





Talo on paikallaan,
siinä se on jykevänä
ja valmiina lähtöön.

Linnut kuljettavat sitä mukanaan
kaukaisiin maihin, unelmiinsa,
sillä talo on linnuillekin,
linnutkin odottavat kanssasi taloa.

Kyllä, perhosetkin odottavat.
Me kaikki odotamme.
Sillä tavalla talo
on jo tässä hetkessä
olemassa ja vahvana,
sillä näemme sen mielessämme.

Siinähän se on
- etkö ala jo nähdä sitä -
vahvistuen päivä päivältä.




Munkki käveli yksin tiellä.
Oli hiljaisuudessa.
Hän oli etsimässä vastauksia,
mutta ei löytänyt niitä.

Miksi?

Tarttuessamme ongelmiimme tiukasti
takerrumme niihin yhä lujemmin.




Viisaus.
Arkinen viisaus on juuri niin yksinkertaista,
että sitä ei voi etsimällä löytää.

Helpoiten sen tavoitat kuuntelemalla
solisevan puron pulputusta
tai teepannuasi aivan tavallisena aamuna.
Kumarru hetkiseksi
- ymmärrä, että sinä olet.

*

Tässä olivat voimarunot tänään. Viikon kuluttua julkaisen uusia. Toivon, että saapuisit silloin paikalle.  Jos tahdot niin voit jättää minulle toiveita voimarunojen aiheista tai kertoa millaisista juuri sinä pidät. Ehkä sinulla on oma voimaruno, jonka voisit jakaa minun ja lukijoiden kanssa. Voit jättää oman voimarunosi kommenttilaatikkoon kaikkien hyödyksi.



6 kommenttia:

  1. Oi kiitos, nämä ovat ihania. Niin se totuus tai ratkaisu on joskus vaikea löytää, kun se on ikäänkuin liian lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukavaa, että pidit :)
      Kyllä, joskus tuntuu, ettei ole nähnyt ympärilleen kunnolla lainkaan - katselee niin kauas.

      Poista
  2. Kiitos ihanasta runosta! Kauniita kuvia, voimaannuin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiva saada tietää, että pidit! Hyvä, että sait voimaa <3

      Poista