Etsin, löydän, kadotan, etsin, löydän...

Höyhen ja sinnittelevä taikaomenapuu

Olen kiertänyt kehää etsiessäni omaa elämäntarkoitustani. Aloitin perustamalla savipajan 19 - vuotiaana. Tavoitteeni oli tehdä ihmiset iloisiksi ja nauraviksi savesta muotoilemillani pienillä eläimillä. Nyt noin 25 vuotta myöhemmin olen yhä tuo sama tyttö, joka oli innoissaan ja pursusi ideoita sekä uskoa tulevaisuuteen. Perusolemukseni on muuttumaton.

Kevätkaihonkukkien sini on todellisuudessa vielä ihmeellisempi.

Olen etsinyt, löytänyt ja kadottanut yhä uudelleen. Teen sitä pienessä ja isossa mittakaavassa. Vuositasolla ja viikkotasolla etsin omaa tarkoitustani. Hetkittäin löydän sen, silloin se loistaa kirkkaana, mutta himmenee sitten taas häipyen pois. Olen hiomassa timanttia, omaa sisintäni kirkkaammaksi.

Valkotäpläimikät ovat yhtä suosittuja aina keväisin.

Savipajan jälkeen löysin kosmetologikoulun. Kadotin kosmetologiuran löytäessäni kesätyön tavaratalosta. Seuraavaksi löysin itseni esimiestyöstä. Magneetti ei ollut niin vahva kuin pitäisi. Kohtalo johdatti minut takaisin savipajan pariin, jonka ohessa löysin puutarhan. Lopulta kadotin savipajan - suorastaan hävitin sen pettyneenä käsityöläisen arkeen.

Akileija on kaunis ilman kukkiakin keväisin.

Aloin etsiä uudelleen esimiesuraa, joka ei heti ollutkaan helposti saavutettavissa. Minun oli oltava ensin varahenkilönä, että oppisin. Kehäkiertoon kuuluvat oppiläksyt. Asioiden tarkkailu uusista näkövinkkeleistä. Voi, miten monia vinkkeleitä onkaan eri elämänalueilla. Osastopäällikön varahenkilönä etsin esimiestyötä. Halusin sitä ehdottoman varmasti.   Se tuntui niin oikealta. Sain esimiestyön lopulta. Sitä ennen olin jo kadottanut puutarhanikin. Jossain kaiken melskeen keskellä eli unelma Runotalosta omaa hiljaista elämäänsä pinnan alla. Rakensin RunoTaloa tietämättäni.

Takapihan pellolla RunoTalon hirret odottavat pressun alla

Kahdeksan vuoden esimiestyön jälkeen aloin etsiä vaihtoehtoa. Ymmärsin, että sisimmässäni halusin löytää aikaa asioille, joista todella nautin. Löysin ratkaisun luopumalla niin rakkaalta tuntuneesta esimiespaikastani. Kadottaessani esimiestyön löysin uutta tilalle. RunoTalo, unelma jota olin etsinyt alkoi vahvistua. Aloin löytää sitä mikä on minun todellinen tarkoitukseni. Puutarhakin palautui elämääni.

Vanhasta emosyreenistä otettu alku avaa pian ensimmäiset kukkansa.

Useimmat asiat ovat tulleet eteeni etsimättä. Parhaimmat, oikeilta tuntuvat ratkaisut ovat virranneet elämääni olosuhteiden muuttuessa. Perille voi löytää montaa eri reittiä ja monin tavoin. Kuuntelen itseäni. Kierrän kehääni etsien, löytäen ja kadottaen yhä uudelleen. Enää en hermostu vaikka kaikki onkin välillä kadoksissa ja tunnen olevani eksyksissä. Tiedän, että se on osa prosessia, jossa etenen kohti omaa sisintäni ja sen viitoittamaa polkua. Löytämisen hetket ovat upeita. Löydän sellaista, jonka olen löytänyt jo satoja kertoja. Voin nähdä löytöni uudessa valossa, sillä kierrettyäni kehällä minulla on uusi näkökulma ja asenne. Edellisellä kierroksella en ollut vielä valmis näkemään.

Lipstikka taitaa viihtyä uudella paikallaan. Se pelastui syksyllä rikkaruohomerestä.

Olen oppinut nauttimaan tästä seikkailusta nimeltä elämä. Seikkailu on aaltoliikettä, jossa minä olen aalloilla. Annan aaltojen kuljettaa. Hyväksyn sen, että välillä olen pohjalla. Siellä muistan, että pian on aika nousta uudelleen aallonharjalle. Luotan, että löydän. Olen oppinut etsimään pakottamatta. Voin olla avoin erilaisille mahdollisuuksille, joita saapuu kohdalleni.

Uuden hiekkapolun reunan villiintymistä on hauska seurata.

Tänään kierrän kehääni uteliaana. Mitä tuolla seuraavassa mutkassa on tulossa? Osaanko nähdä nyt eritavalla kuin viimeksi ohittaessani tuon maiseman?