Yrtit ruukuista talvea odottelemaan

Tänään oli sellainen hyvä päivä, jolloin riittää energiaa vielä työpäivän jälkeenkin. Lämpimällä säällä saattaa olla osuutensa tässä, sillä tulin lämmöstä hyväntuuliseksi. Sain hetken kesää lainaksi. Yrtit ovat odottaneet ruukuissa pääsyä maahan, joten nyt oli oikea hetki. Oikeastaan ihan viimehetket, että ne voisivat selvitä talvesta.

Kuvassa on rosmariini, joka luultavasti ei selviä. Yritän kuitenkin. Rosmariini pääsi iisopin viereen lämpimään kivenkoloseen. Peittelen sen havuilla hieman myöhemmin.

Terassilla ruukussa on kesän asustanut myös oregano. Tätä en ole juurikaan käyttänyt ruoanlaitossa, sillä yrttimaalla on toinen lajike, jota olen käynyt napsimassa. Puutarhakoira Pimu on kulkenut useasti tämä ruukun ohi - sen voi päätellä karvakiehkuroiden runsaudesta. Oregano saattaa selvitä talvesta. En ole ihan varma juuri tästä lajikkeesta. On erilainen kuin se minun vanha tuttu, jota mäkimeiramiksikin taidetaan kutsua.

Yrttejä on niin ihana istutella, kun tuoksu on koko ajan herkullinen. Päänsä voisi haudata puskaan ja viipyä siinä vaikka kuinka pitkään. Voi yrtit - teitä tulee ikävä!

Minttu oli rehottanut ruukkunsa täyteen juuria ja rönsyjä. Voisinpa löydä vetoa, että selviää talvesta. Tämä pääsi muiden minttujen seuraan. Pian mintuille on perustettava ihan oma alueensa.

En saanut toteutetuksi suunnitelmaani kuivattaa mintun lehtiä ja luomuappelsiina kuorineen teeaineiksi. Vielä ehtisin. Ehkä seuraavana Runotalo työpäivänä voisin tehdä sen. Se tee olisi nimenomaan Runotalon teetä. Oi, se olisi hyvää talvella.

Sitruunamelissan kasvatin siemenestä. Luulin pitkään, että siitä ei ikinä tulisi yhtään mitään. Yllättäen melissa ponkaisin valtaisaan kasvuvauhtiin. Harmi, että talvehtiminen on todella epävarmaa. Kokeilen kuitenkin. Ruukussa sisällä en yritä kasvattaa, sillä asumme niin metsän keskellä, että varsinkin talvella valoa ei ole riittävästi.

Täällä on kirjoittamani vauhdikas juttu esikasvatusta flowmeiningillä, mutta en tainnut mainita sitruunamelissasta mitään vaikka kylvin senkin juuri silloin...

Mitäpä olisi päivä ilman runosivulta poimittua runoa.

Missä on kultainen aurinkoni,

missä on hopeinen planeettani,
missä olen kotonani niin,
että tunnen olevani turvassa ja tasapainossa?

Minne minun on kuljettava,
että löydän todellisen rauhani?

Itseeni.

Minä olen minun aurinkoni, minun planeettani,
maailmankaikkeuden keskipiste
voi olla minussa itsessäni,
kun pysähdyn ja olen ihan hiljaa tässä.