Kuljen yli vihreiden niittyjen,
tänään ne ovat vihreämmät kuin eilen.
Tiedän, että huomenna
ne ovat muuttuneet kultaisiksi.
Hopeisina ne hohtavat öisin,
kun kuu loistaa niihin,
antaessaan niille oman voimansa.
Tuo voima ei tule maasta,
ei tästä maailmasta.
Se tulee avaruudesta,
sen loistosta ja hopeasta.
Minä tahdon olla
osa tätä niittyä,
muuttua sen mukana.
Minäkin tahdon loistaa kuin kuu,
Lisää runoja Runo sivulla.
Kaunis runo! Hienosti säkeet etenevät, ne ovat tulleet selvästi sieltä salaperäisestä maasta. On tunne, että tätä runoa ei ole rustattu, vaan tämä on syntynyt. Hieno!
VastaaPoistaKiitos Uuna, minulla kaikki runot ovat niitä vaan syntyneitä, joita en tohdi peukaloida muuten kuin lisäilen pilkkuja ja lisään kiireessä puuttumaan jäänet kirjamet paikoilleen. Kirjoitusvauhti on nopea. Sieltä salaperäisestä maasta taitavat kaikki taiteet olla poimittavissa :)
PoistaTykkäsin tästä kyllä kovasti! :)
VastaaPoistaKiitos - mukava kuulla :)
Poista