Valon kuulaus
Kirpakka tuulen puhallus
Kaikki eivät irtaudu vieläkään
Kauneus haalistuu niin hitaasti hiipuen
Kaunis on hetki
tunnen sen
Se on sittenkin ikuinen
Kaunis sää houkutti minut kuvausstudiooni ulkosalle. Kirpakka tuuli, lintujen laulu jossain kaukaisuudessa ja kuulas valo illan hitaasti hämärtyessä. Kaikki kohdallaan, kun tulppaanit olivat yhä unohtuneina maljakossaan ilman vettä. Kaunista, niin paljon on kaunista ympärillämme.
Kuvasarjan nimi voisi olla vaikka Luopuminen...
VastaaPoistaKarussa ja kuolleessa on siloiteltu kauneus riisuuntunut pois.
VastaaPoistaHarmaa kuvasarja puhuttaa kauniisti.
Blogissani on sinulle jotain mukaan viemistä!
Käy kurkkaamassa
http://munsunmeitin.blogspot.com/2012/03/one-lovely.html
Kuvasarjasi tuo mieleeni anoppini, joka on nyt 95-vuotias. Tänä vuonna on alkanut näkyä kuvaamasi luopuminen ja irtautuminen.
VastaaPoistaUlkostudiosi on hieno!
Jätin sähköpostiosoitteen bloggaukseen, missä kyselin kirjasta.
Leena, olet oikeassa. Luonnossa on paljon luonnollista, rauhaisaa luopumista. Toki myös toisenlaista kuten tv:n luonto-ohjelmissa, kun leijona pyydystää ravintoaan...en tahtoisi tietää siitä mitään, mutta ilmeisesti se kuuluu asiaan tässä maailmassa.
VastaaPoistaMatonkude, kiitos, keksinkin jokin aika sitten, että kerään tunnustukset talteen ja linkitän blogiisi tuolta marginaalista samalla. Poikkean noutamaan ihan kohta :)
Uuna, olin reilu viikko sitten yli 90-vuotiaan mummani hautajaisissa ja hautajaisten iltana syntyi ensimmäinen tulppaanipostaus, jossa kuihtuvia tulppaaneja. Luulen, että käsittelin kokemaani kuvien ja tekstien kautta ja teen sitä edelleen monella tasolla. Kaupassa tapaan työssäni toisinaan iäkkäitä asiakkaita ostoksilla ja he saavat minut liikuttumaan, tulen kiitolliseksi ja onnelliseksi siitä, että jotkut voivat elää hienon todella pitkän elämän.
Ulkostudioni tulee olemaan vauhdissa ja esillä tulevana kesänä, olen innoissani, minulla on siitä kerrottavaakin, mutta en voi tehdä sitä ihan vielä :)