Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästä ♥ Runopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Ihmeellinen elämä - Voima-aforismi
Ihmeellinen elämä
Ihmeellinen maailma
Lisää Voimarunoja löytyy täältä. Kaunista ja rauhaisaa sunnuntaita kaikille!
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa." Voi kun voisikin aina pysyä tuona pienenä elämää ja maailmaa ihmettelevänä kulkijana koskaan katkeroitumatta ja kyynistymättä, toivosta ja unelmista luopumatta.
Itse havahdun usein huomaamaan, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ajatukset kiteytyvät pakollisten velvollisuuksien ja arkisten asioiden hoitamisten ympärille ja ne villit ja vapaat unelmat alkavat kuristua ja litistyä näiden velvotteiden alle. Liian myöhään sitä todella tajuaa, miten helppoa olikaan olla lapsi, asua kotona, antaa äidin hoitaa "tärkeät" asiat ja olla vapaa unelmoimaan ja lentelemään päivästä toiseen. :> Sniisk.
Mistä aikuinen löytää vapauden? Miten hoitaa asialliset hommat ja muuten olla kuin Ellun kana, kun ne "asialliset hommat" tuppaavat tunkeutumaan mieleen vähän väliä ja kokoajan pitäisi olla jotakin tuikitärkeää työn alla... ? Voi aikuiselämää, voi elämää.
Maria, minä myös kaipaan välillä lapsuuden huolettomia päiviä. Erityisesti muistelen pitkiä kesäpäiviä, joita riitti yhä uusia loputtomiin. Aamusta iltamyöhään sai kulkea avojaloin. Parasta oli peltotie, joka oli savinen sellainen pölyäväksi kuivunut - se tuntui ihanan pehmeältä jaloissa ja pölisi kivasti. Uskon, että nuo tunnelmat on mahdollista elvyttää ja löytää uudelleen ainakin hetkittäin. Niistä voi ammentaa voimaa itselleen.
Meillä aikuisilla on kyllä aivan liikaa mietittävää ja huolehdittavaa. Toisinaan mietin, että miten paljon niistä hankimme itsellemme ihan tahallisesti. Voisimmeko päästää itsemme helpommalla, jättää jonnekin tilaa hengittää.
Kiitos sinulle Maria näistä ajatuksista. Kunpa voisinkin avata tietä tämän blogini kautta edes pikkiriikkisen. - Tämä ajatus saa minut hymyilemään ja se on hyvä merkki! Kiitos <3
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa." Voi kun voisikin aina pysyä tuona pienenä elämää ja maailmaa ihmettelevänä kulkijana koskaan katkeroitumatta ja kyynistymättä, toivosta ja unelmista luopumatta.
VastaaPoistaItse havahdun usein huomaamaan, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ajatukset kiteytyvät pakollisten velvollisuuksien ja arkisten asioiden hoitamisten ympärille ja ne villit ja vapaat unelmat alkavat kuristua ja litistyä näiden velvotteiden alle. Liian myöhään sitä todella tajuaa, miten helppoa olikaan olla lapsi, asua kotona, antaa äidin hoitaa "tärkeät" asiat ja olla vapaa unelmoimaan ja lentelemään päivästä toiseen. :> Sniisk.
Mistä aikuinen löytää vapauden? Miten hoitaa asialliset hommat ja muuten olla kuin Ellun kana, kun ne "asialliset hommat" tuppaavat tunkeutumaan mieleen vähän väliä ja kokoajan pitäisi olla jotakin tuikitärkeää työn alla... ? Voi aikuiselämää, voi elämää.
Kiitos tästä. Blogistasi. Itsestäsi. Asenteestasi. Sinä avaat teitä vapaampaan olemisen tilaan.
Maria, minä myös kaipaan välillä lapsuuden huolettomia päiviä. Erityisesti muistelen pitkiä kesäpäiviä, joita riitti yhä uusia loputtomiin. Aamusta iltamyöhään sai kulkea avojaloin. Parasta oli peltotie, joka oli savinen sellainen pölyäväksi kuivunut - se tuntui ihanan pehmeältä jaloissa ja pölisi kivasti. Uskon, että nuo tunnelmat on mahdollista elvyttää ja löytää uudelleen ainakin hetkittäin. Niistä voi ammentaa voimaa itselleen.
VastaaPoistaMeillä aikuisilla on kyllä aivan liikaa mietittävää ja huolehdittavaa. Toisinaan mietin, että miten paljon niistä hankimme itsellemme ihan tahallisesti. Voisimmeko päästää itsemme helpommalla, jättää jonnekin tilaa hengittää.
Kiitos sinulle Maria näistä ajatuksista. Kunpa voisinkin avata tietä tämän blogini kautta edes pikkiriikkisen. - Tämä ajatus saa minut hymyilemään ja se on hyvä merkki! Kiitos <3