Kaikkialla toistuvat samat muodot.
Sinäkin olet yksi niistä maailman ihmeistä.
Aamulla ajelin tunnin työmatkani kaupunkiin. Maisemia katsellessa etsin mietteitä, jotka sopisivat tämän päivän aforismiin. Yritän usein katsella maailmaa kuin ensikerran. Kuvittelen, että olen juuri tupsahtanut elämääni jostain avaruudesta ja olen vieraassa maailmassa. Mitä minä silloin ajattelisin kaikesta näkemästäni ja kokemastani?
Pelkästään luminen maisema on hämmentävän kummallinen. Autoni, joka liikkuu eteenpäin kevyesti kuin itsestään. Käteni, jotka puristavat ohjauspyörää ja toimivat yhteistyössä aivojeni kanssa ovat ihan ihmeelliset. Saavun aamuruuhkaan muiden jonossa matelevien peltilaatikoiden sekaan. Jokaisessa laatikossa istuu kaltaiseni olio ja kuitenkin jokainen on niin erilainen. Kaikilla on päämäärä, matka jonnekin. Me olemme ihmeellisiä ja elämme ihmeellisessä maailmassa niin ihmeellistä elämää. Kaiken tarkoitus on lopulta hämärän peitossa. Vai olisiko tarkoitus huomata elävänsä omaa ihmeellistä elämäänsä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti