Appelsiineja juomassa Ablien luona

Lähdimme matkaan yöllä yhden aikaan. Otin tämän kuvan, kun auto oli lähtövalmiina. Halusin ikuistaa meidän todella kummallisen lähdön. Olimme sekoilleet ympäri taloa otsalamppujemme kanssa klo viidestä saakka. Kun tulin töistä kotiin ei ollut sähköjä ja matkalaukut olivat vielä pakkaamatta. Piti siivotakin talonvahteja varten, mutta pimeydessä moni asia jäi tekemättä. Odotin, että sähköt palaisivat ennen lähtöämme, mutta lopulta lähdimme pimeästä kodista matkalle.

Muutos oli konkreettinen pimeästä valoon ja kylmästä lämpimään. Kun kone laskeutui lentokentälle Gambian Banjuliin huomasin liikutuksen tunteen. Oli koskettavaa nähdä uudelleen tutut maisemat, joissa väreili auringon lämpö. En osannut odottaa tuota tunnetta. Ihmisten tuttavallisuuskaan ei ahdistanut enää kuten ensimmäisellä kerralla.

Lähdimme etsimään nuorta miestä nimeltä Ablie, joka opasti meitä viimeksi. Pian jo näimmekin tutun käden heilautuksen kadun päässä. Ablie halusi näyttää meille oman asuntonsa. Yllä oleva kuva on viimevuotinen, mutta kuva on kylästä jossa hän asuu. Kylä sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä hotellista.

Saavuimme Ablien asunnolle. Hän asuu yksin. Asunto on yksi huone, jonka koko on n. 3 x 3 metriä. Lattialla on patja ja seinustalla yksi nojatuoli sekä toisena istuimena muovituoli. Lattialla on pieni cd-soittimen tapaínen. Katossa roikkuu hehkulamppu ja katosta huomaan, että vesi on tullut sisään sadekaudella. Ablie kertoo laittavansa lattialle silloin astioita, joihin vesi voi tippua. Seinille on teipattu muutama lehdistä ääriviivojen mukaan leikattu jalkapalloilijan kuva. Ablie pelaa jalkapalloa kuten niin moni muukin Gambiassa. Nurkassa on muovikassissa vaatteita. Siinäpä oikeastaan kaikki onkin. Yksi pieni ikkunantapainen. Yksi ovi, joka on peltiä kuten useimmat näkemäni ovet ja portit täällä. Abliella ei ole töitä kuin satunnaisesti. Useimmat köyhät ovat työttömiä. Huomaamme viikon aikana, että Abliella on käytössä useita niistä vanhoista vaatteista, joita jätimme hänelle viimeksi.

Ablie haluaa tarjota meille appelsiinit. Hän on säästänyt niitä meitä varten. Niitä kasvaa puussa joka näkyy pihassa asunnon katon yllä. Ablie pesee appelsiinit pihassa olevan vesiputken alla ja palaamme huoneeseen, jossa hän istuutuu lattialle patjan reunalle kuorimaan appelsiinit. Hän ojentaa ensimmäisen minulle. Hän on leikannut yläosan kuin hatuksi ja ihmettelen ääneen miten minun pitäisi appelsiini syödä. Selviää, että appelsiini onkin juotava. On puristettava alaosasta ja imettävä mehu appelsiinista. Mehu on hyvää, mutta en osaa kovin hyvin juoda suoraan appelsiinista. Myöhemmin huomaan, että näin useimmat käyttävät appelsiineja täällä. Myyjillä on jopa valmiiksi kuorittuja appelsiineja.

Ensimmäinen päivä alkoi tällä tavalla hienosti.

Palasimme hotellille ja rannalle takaisin normaaleihin turistitunnelmiin. Hedelmät ovat Gambiassa aivan ihanan makuisia. Kuvassa on hedelmälautanen, jonka naiset rannalla valmistavat 200 dalasilla ( n. 5€). Pidän eniten papaijasta ja mangosta. 

Rannalla on myös mehumiehiä. Tässä kuvassa on Alex, joka on erittäin ystävällinen kuten kaikki mehumiehet ja hän puhuu muutaman sanan suomeakin. Gambiassa puhutaan heimokieliä sekä englantia. Englannilla matkailija pärjää oikein hyvin. Mehumiehet valmistavat rannalla mehua ja listalta voi valita useita erilaisia. Joukossa on oudompiakin makuja. Hinta on 50 dalasia/ lasi eli n. 1,25€.

Seuraavana päivänä palasin kasvitieteelliseen puutarhaan, joka sijaitsee Bakaussa aivan hotellimme lähellä. Teen seuraavan postaukseni tuosta puutarhasta.