Taika saapuu, hiljaa koskettaa

Kehdossa on pieni perhosen lapsi.
Tahtoo jo päästä matkaan
löytää oman onnensa,
oman paikkansa tässä maailmassa.

- Ei vielä lapseni, ei vielä.
Odota, että siipesi ovat valmiit,
sitten voit lentää minne ikinä tahdot.
Runotalo

 

Kirjavassa mekossaan
kulkee pieni tyttö pellollaan.
Ei haittaa risukot,
ei haittaa pusikot,
eteenpäin hän kulkee
reippain askelin.

Kuutamo on taivaallaan
ja katsoo tyttöstään,
aurinkoinen piilossaan
myös hiljaa hymyää.

Lapsi tämän maailman
tyttö hetken olla saa,
taika saapuu koettaa
hänt` hiljaa koskettaa.

Hymy viimein kasvoillaan
hän hiljaa lähtee pois,
on elämänsä ihanaa
tääl` pidempäänkin olla vois.
Runotalo

 

Keijukaisen askelin
kuljen yli mättäiden, sammalten.
Uskon löytäväni täältä vastauksia
moniin kysymyksiin,
jotka askarruttavat mieltäni.

En kysy niitä ääneen.
Pidän ne valmiina ja odotan.
Tiedän, että minulle vastataan
jostain sisimmästäni,
kun vain olen valmis kuuntelemaan.

Kuljen kevyemmin ja kevyemmin,
mitä pidemmälle menen
sitä kauempana olen kaikesta.
- Huomaan kysymyksieni olevan turhia,
en edes tarvitse vastauksia,
kaikki on niin selkeää, niin kirkasta.

Palaan uudistuneena.
Runotalo

 

Öisen sateen jälkeen ilma on raikas. On mukavaa kulkea ulkona tihkusateessa ja tulla sen jälkeen sisälle lämpimään istumaan rätisevän takkatulen ääreen. Nostan pöydälle pinon rakkaimpia puutarhakirjojani. Tässä hetkessä elämä on täydellistä.

Valkoiset krookukset ovat kuulaita sadepisaroiden korostaessa niiden valkeutta. Niiden kukoistus on niin lyhytaikainen. Ehkä juuri siksi niiden kauneus on häikäisevää. Kaunis, lyhyt elämä; täydellinen.

Elämän taika voi koskettaa syvästi, jos sille antaa tilaisuuden. Hiljaisuudessa, ollessamme luonnon keskellä, voimme tuntea taikakosketuksen sisimmässämme. Silloin voimme aidosti uskoa, että kaikella on tarkoitus.

Tänään luotan vaistooni yhä enemmän. Luotan elämäni kulkuun ja annan sen viedä minua. On helppo hymyillä, kun tiedän tekeväni oikeita asioita elämässäni. Olen löytämässä tarkoitukseni; oman elämän taikani.

Niin, ei ole mitään selvitettävää. Kaikki mitä tarvitsen on jo tässä. En tarvitse enempää.

Puhdas uusi kirjoittamaton sivu on joka hetki edessäni. Otan siveltimeni, maalaan ja nautin.

Luovaa viikkoa ystävät!