.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Luota omaan sisäiseen ääneesi


Pienen kukan maassa sinä kuljet
suljetuin silmin ja korvin.
Kukka huutaa sinulle,
se laulaa sinulle,
se tahtoo hymyillä kanssasi,
mutta sinun aistisi ovat suljetut.
Runotalo



Kauas kuljettuaan
hän vihdoin katsoi taakseen
eikä ollut enää tunnistaa
omaa kotiseutuaan.
Hän oli rakastanut sitä
enemmän kuin mitään muuta.
Hän oli halunnut elää siellä
koko elämänsä loppuun saakka,
mutta nyt oli tullut
hänen elämänsä ilta
ja kaikki oli jo liian myöhäistä.
Runotalo



Kierrän rihmaa, hitaasti
päivästä toiseen
kerään sitä.

Rihmaa, jossa on kaikkea
elämääni kuuluvaa.
Niin paljon asioita, niin paljon tavaroita,
niin paljon ajatuksia, niin paljon kaikkea.

Kierrän rihmaa,
joka on päivä päivältä painavampaa.
Kerään kokemuksia, kerään elämääni,
enkä aina tiedä miksi.

Kaiken tarkoituksettomuus
saa minut mietteliääksi, toisinaan turhautumaan,
minne olen menossa ja mistä tulossa,
mikä on kaiken tarkoitus.

Etsin sitä aina toisinaan; tarkoitusta.
Kuinka moni siitä lopulta välittää,
tahtoo tietää, elää jonkin vuoksi?
Hukassa tässä maailmassa lopulta, yksin.

Kierrän rihmaa, hitaasti
päivästä toiseen
kerään sitä.
Runotalo



Etsiessäni tietä löysinkin ulos lopullisesti
siltä kehältä jota olen kiertänyt.
Etsiessäni vapautta lähdinkin lentoon kaihoisaan.
Etsiessäni lohdutusta löysinkin tyhjyyden,
joka antoi vastauksia.
Kun en enää etsinyt, aloin nähdä selvemmin.
Edessäni olivat vastaukset, en vain halunnut
vielä löytää niitä, halusin etsiä.
Runotalo
***

Metsäretkelläni saapuessani lammen rannalle löydän hauskoja tupsuja; kellertäviä ja elämäniloisia. Jos ehtisin pysähtyä niin niillä olisi minulle kerrottavaa.

Tänään olen valinnut runoistani kaihoisimpia, pysäyttävimpiä, sellaisia jotka muistuttavat jokaisen hetken tärkeydestä.

Tunnen, että on aika oikeasti uskaltaa tehdä niitä asioita joita haluan. En voi ikuisesti odottaa huomiseen. Tiedän, ettei tarvitse ottaa isoja harppauksia kerralla vaan voin edetä pienin askelin. On muistettava kuunnella omaa sisäistä ääntään ja luotettava sen viitoittamaan suuntaan.

Toisinaan kaikki tuntuu niin turhalta. Niin paljon teen asioita, joilla ei oikeasti ole merkitystä itselleni. Niin paljon täytän elämääni asioilla, jotka toistuvat kerta toisensa jälkeen samankaltaisina. Kierrän kehää ja haluaisin hypätä ulos tältä kehältä nähdäkseni selkeämmin itseni tässä maailmassa.

Ymmärrän nyt, että minun on haluttava nähdä vastaukset, jotka ovat edessäni kirkkaina. On lopetettava ikuinen odottaminen. Avoimia mahdollisuuksia on valtavasti ja valitsemalla minkä tahansa niistä voin päästä perille. On uskallettava tehdä valinta.

Tulevalla viikolla olen avoin kaikille mahdollisuuksille, joita kohdalleni avautuu. Seikkailen omassa elämässäni uteliaana tehden asioita joita rakastan. Suosittelen lämpimin ajatuksin tätä samaa myös teille kaikille lukijoilleni. Luotetaan omaan tarkoitukseemme, omaan sisäiseen ääneemme, joka tietää kyllä.

Toivon pieniä ihmeitä sisältävää viikkoa meille kaikille


6 kommenttia:

  1. Sari, olen tehnyt tämän päätöksen lähteä omaan seikkailuun jo kauan sitten. Silti: Rutiinit ovat tylsiä, mutta...ne vain ovat.

    Luin juuri ennen kuin tulin tykösi, Edith Södergranin runoa Ei mitään, jossa: "Meidän on rakastettava elämän pitkiä tunteja, jotka/ ovat sairautta täynnä,/ ja ahtaita ikävän vuosia/ niinkuin niitä lyhyitä hetkiä, joina erämaa kukkii."

    Tämä ei silti tarkoita, etteikö pitäisi etsiä iloa/seikkailua/uutta merkitystä ja tyrkätä pois kaikkea sitä turhaa, joka syö meiltä vahvuutta ja luovuutta, mutta ikkunat minun on kuitenkin pestävä, vaikka sitä inhoankin;-) Mieluiten olisin vain luova, boheemi ja seikkailija!

    VastaaPoista
  2. Oi, miten koskettavaa. Aistini valpastuivat ja herkistyivät ammentamaan tästä hetkestä pienimmänkin vivahteen, väristyksen. Elämässä pienet ihmeet jäävät liian usein huomaamatta, vaille sielunsilmän katsetta. Carpe diem! Hetkiin tarttumista ja luonnonihmeiden edessä pysähtymistä sekä paljon valonsäteitä luoksesi!

    VastaaPoista
  3. Taas niin kauniita herkkiä runoja! Ajatuksia herättäviä, pohdin aina pitkän aikaa sanojasi.
    Valintojen tekeminen elämässä, voi olla vaikeaa. Joskus, voi niin pelottaa, että tekee vääriä valintoja. Ehkä niitä ei ole, on vain erilaisia vaihtoehtoja, oikeita omalla tavalla jokainen. Hetkessä läsnäolo, unohtuu helposti. Tähyilee jo tulevaa.

    VastaaPoista
  4. Leena, entä jos voisimme muuttaa ne rutiinitkin seikkailuksi? Kuulostaa ehkä mielipuoliselta, mutta haluaisin löytää olotilan, jossa se inhottava ikkunan pesukin tuntuisi ihmeelliseltä, rauhoittavalta...olisiko mahdollista tehdä se hitaasti ja nautiskellen lasin kauneudesta, pienestä tuulenvireestä kasvoilla, kun avaan ikkunoita; keväisen luonnon tuoksu tulee sieraimiini ja lopputulos on kaunis katsella, pitkän aikaa nautinnollista. Voiko kaikki tavallinen arki ollakin seikkailua, jos siihen pystyy löytämään lapsenomaisen ihmetyksen ja tekee asioita kuin ensimmäistä kertaa ja läsnäolevasti? Hulluuttako? Minä uskon sen olevan mahdollista. Hetkittäin se onnistuu, miksei jatkuvasti...voiko siihenkin turtua, puutua hyvään oloon ja onnellisuuteen? Sitä en tiedä. Tuossa lukemassasi runossa: rakastettava pitkiä tunteja, sairautta...voisinko oppia rakastamaan tuskaa sen vuoksi että se on kokemuksena niin arvokas? Onko oikein tavoitella jatkuvaa onnellisuuden olotilaa? Mutta mikä onkaan voimauttavampaa kuin nauraa ja nauttia myrskytuulen repiessä hiuksia ja lumikiteiden pistellessä poskipäitä...tiettyyn rajaan saakka.
    Maailmassa pitäisi olla enemmän luovia seikkailijoita ja persoonallisuutta. Kiitos sinulle Leena, sinä herätät minussa paljon uusia ajatuksia ja näköjään myös valtavasti kysymyksiä. Rakastan ja tuhlaan ylettömästi sanoja ja voisin jatkaa loputtomiin elämän pohdintaa ;)

    Tinttarus: kiitos ihanista sanoistasi, varmasti on valonsäteitä myös sinun luonasi tällä viikolla :)

    Valokki, hymyilen, kun luen, että pohdit pitkän aikaa...niin teen minä itsekin ja mietin mitä runoni oikeasti yrittävät kertoa, viesti on jossain rivien välissä, ehkä meille jokaiselle erilainen sanoma. Uskon, että vääriä valintoja ei ole, sillä jokaisella asialla on aina oma tarkoituksensa ja hyötynsä kuitenkin, jos ei muuten niin kokemuksena.

    VastaaPoista
  5. Voi, miten kauniita runoja. Kuin elämän virtaa hiljakseen soutelisin niitä lukiessani ♥ Kiitos ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa ja mukavaa, että jätit viestiä ♥

      Poista