.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Taika saapuu, hiljaa koskettaa


Kehdossa on pieni perhosen lapsi.
Tahtoo jo päästä matkaan
löytää oman onnensa,
oman paikkansa tässä maailmassa.

- Ei vielä lapseni, ei vielä.
Odota, että siipesi ovat valmiit,
sitten voit lentää minne ikinä tahdot.
Runotalo

 


Kirjavassa mekossaan
kulkee pieni tyttö pellollaan.
Ei haittaa risukot,
ei haittaa pusikot,
eteenpäin hän kulkee
reippain askelin.

Kuutamo on taivaallaan
ja katsoo tyttöstään,
aurinkoinen piilossaan
myös hiljaa hymyää.

Lapsi tämän maailman
tyttö hetken olla saa,
taika saapuu koettaa
hänt` hiljaa koskettaa.

Hymy viimein kasvoillaan
hän hiljaa lähtee pois,
on elämänsä ihanaa
tääl` pidempäänkin olla vois.
Runotalo

 


Keijukaisen askelin
kuljen yli mättäiden, sammalten.
Uskon löytäväni täältä vastauksia
moniin kysymyksiin,
jotka askarruttavat mieltäni.

En kysy niitä ääneen.
Pidän ne valmiina ja odotan.
Tiedän, että minulle vastataan
jostain sisimmästäni,
kun vain olen valmis kuuntelemaan.

Kuljen kevyemmin ja kevyemmin,
mitä pidemmälle menen
sitä kauempana olen kaikesta.
- Huomaan kysymyksieni olevan turhia,
en edes tarvitse vastauksia,
kaikki on niin selkeää, niin kirkasta.

Palaan uudistuneena.
Runotalo

 

Öisen sateen jälkeen ilma on raikas. On mukavaa kulkea ulkona tihkusateessa ja tulla sen jälkeen sisälle lämpimään istumaan rätisevän takkatulen ääreen. Nostan pöydälle pinon rakkaimpia puutarhakirjojani. Tässä hetkessä elämä on täydellistä.

Valkoiset krookukset ovat kuulaita sadepisaroiden korostaessa niiden valkeutta. Niiden kukoistus on niin lyhytaikainen. Ehkä juuri siksi niiden kauneus on häikäisevää. Kaunis, lyhyt elämä; täydellinen.

Elämän taika voi koskettaa syvästi, jos sille antaa tilaisuuden. Hiljaisuudessa, ollessamme luonnon keskellä, voimme tuntea taikakosketuksen sisimmässämme. Silloin voimme aidosti uskoa, että kaikella on tarkoitus.

Tänään luotan vaistooni yhä enemmän. Luotan elämäni kulkuun ja annan sen viedä minua. On helppo hymyillä, kun tiedän tekeväni oikeita asioita elämässäni. Olen löytämässä tarkoitukseni; oman elämän taikani.

Niin, ei ole mitään selvitettävää. Kaikki mitä tarvitsen on jo tässä. En tarvitse enempää.

Puhdas uusi kirjoittamaton sivu on joka hetki edessäni. Otan siveltimeni, maalaan ja nautin.

Luovaa viikkoa ystävät!



6 kommenttia:

  1. Kauniita, herkkiä, ihania runoja sinulla..
    On hyvä pysähtyä sinun blogiisi, rauhoittua ja muistaa, mikä on oleellisinta, tärkeää..

    Elämän taika voi koskettaa jos pysähdyn..

    VastaaPoista
  2. Hyvä Sari! Kun Elämän Taika on hipaissut sinua, selviät mistä vaan. Uskomattomia kuvia♥

    VastaaPoista
  3. Hanne ja Leena, kiitos kommenteistanne. Elämän taika koskettaa aina kun vain annamme sille luvan...

    VastaaPoista
  4. Kiitos jälleen runoista ja kuvista. Kirkkaat pisarat lehdillä ja kukkasissa ovat niin kauniita ja herkkiä, kuten sanasikin.

    VastaaPoista
  5. Kirkkaat, helmeilevät ja raikkaat kuvat, sekä sanat. Nämä olivat taas nektariinia, kuivettuneelle mielelle. Kiitos niistä!. Hyvää helatorstaita sinulle!..ei unohdeta taikaa, annetaan sille aikaa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille Valoru ja Valokki. Nyt on helppo leijailla taian maailmoissa, kun lämpimät tuulet puhaltavat...innostuin tekemään itseäni inspiroivan kuvakollaasin - taidan viedä sen tuonne ollaan runotalossa blogiini vinkiksi kaikille kiinnostuneille :)

    VastaaPoista