.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Voimakkaita sirpaleita ruukuissamme


Rujossa ruukussa oli sirpaleita,
se oli kerännyt itseensä
niitä monta vuotta.
Se halusi auttaa muita ja olla hyvä,
mutta se oli jo aivan täynnä sirpaleita.
Runotalo



Kaipaus sisimmässämme
kertoo meille jostain tärkeästä.
Runotalo


Jos kysyn, en kysy määrää, kysyn laatua.
Kysymys on elämästäni.
Runotalo

 


Jäin viikon talvilomalle viikko sitten ja lomani aikana saapui kesä niin nopeasti, että se huumasi minut. Ajan ja paikan tajuaminen on kadonnut. Puutarhassa on niin paljon tapahtumia, että on vaikea valita kuka pääsee tänään esiintymään täällä. Kirjopikarililja on erilainen ja saa siksi kunnian tänään olla pääosassa.

Sirpaleita on varmasti meillä kaikilla ruukuissamme. Kun niitä ottaa kämmenelleen tarkasteltavaksi yksi kerrallaan, voi huomata niiden olevan kauniita sirpaleita meidän elämämme matkalta. Ilman noita sirpaleita olisimme aivan jotain muuta kuin se ihminen joksi olemme muovautuneet. On hyväksyttävä sirpaleet osaksi itseämme ja annettava niiden loistaa. Voimme muuttaa sirpaleiden tuskan elämämme voimavaraksi; ne saavat uskomaan, että voimme selvitä mistä tahansa.

Kaipaus sisimmässä on lähes mahdotonta paljastaa rehellisesti itselleen. Sitä voi selvittää hiljentymisen avulla ja pysähtymällä. Silloin alkaa hitaasti kuulla mitä oma sisin tahtoo sanoa. Kaipaus on jotain mitä kohti kannattaa suunnistaa. Ottaa edes pieniä askeleita oikeaan suuntaan; silloin huomaa miten silmiin syttyy loiste ja iloinen läikähdys käväisee sydämessä.

Emme tarvitse paljon. Emme tarvitse omaisuutta. Emme tarvitse rahaa. Tarvitsemme aikaa itsellemme. Tarvitsemme aikaa pienille, hyville asioille. Niille voi tehdä tilaa elämäänsä pala palalta ja pian elämä tuntuu kuin itsestään täyttyvän hyvillä itselle tärkeillä asioilla. Silloin voi hengittää niin syvään ja aidosti, että tuntee joka hetki olevansa elossa. Elämän rakkaus on etuoikeutemme. Meillä on oikeus rakastaa joka hetki.

Hymyillen odotan tulevaa työviikkoa. Minulla on taas mahdollisuus testata hiljaisuudessa oppimaani käytännössä. Miten pidän kiireen tunnun loitolla? Joudunko väkisin mukaanvedetyksi vauhdin hurmaan? Uskon, että pysyn omassa itsessäni, tasapainossa, järkähtämättä. Aion nauttia joka hetkestä tulevassa viikossa. Siis kaikesta!

Pikarililjan kanssa toivotamme iloista tulevaa viikkoa niin sinulle kuin minulle ja myös pikarililjalle sen lyhyeen mutta antoisaan kukintaan.


6 kommenttia:

  1. Sulla on niin ihana tapa kuvata!

    Minäkin pyrin opettelemaan kaikki 'slow lifen' muodot. Se on välttämätöntä, koska aina kuohuu yli...

    Miksen ole tajunnut istuttaa pikarililjaa...

    Hurmaavaa viikkoa, Sari!

    VastaaPoista
  2. Tuo pikarililja on niin herkän kaunis..

    Ilman auringonlaskun kokemusta,
    kuuta, aurinkoa
    emme olisi sitä,
    mitä tänään olemme
    Ilman rosoisia polkuja
    pettymyksiä
    omaisten sairauksia
    emme olisi sitä
    mitä tänään olemme..

    Ihanaa antoisaa, rauhaista lomaviikkoa sinulle..
    hanne

    VastaaPoista
  3. Leena, minun kuvaamiseni on yleensä vajoamista yhä alemmmas ja alemmas kunnes olen kuopinut itseni syvälle multaan. Yllätys ei varmaan ole se, että juttelen ääneen kasveille...eka päivä töissä loman jälkeen ja pysyin vielä rauhallisena ja tasapainoisena (toistaiseksi onnistui siis). Suosittelen lämmöllä istuttamaan kaunotarta runsain mitoin, minulla on vain muutama yksilö. Kiitos Leena, minä hurmaannun!
    Hanne, miten kauniita sanoja, olen samaa mieltä. Kiitos lomaviikon toivotuksistasi vaikka jo ehdin lopetella lomani. Pyrkimykseni on antaa sen jatkua edelleen, vaikka työt alkoivatkin...ja vain 3 viikkoa niin minulla on taas lomaa. Toivottavasti kesä jatkuu kuten alkoikin, että saamme kaikki nauttia ihanasta suomen kesästä.

    VastaaPoista
  4. Sari, minun piti oikein miettiä mitä vastaisin, kauniiseen kirjoitukseesi. Ajatuksesi ovat joskus, niinkuin omasta päästäni, kirjoitetut. Välillä hämmästyn ihan. Ihanaa kun sinulla on ollut lomaa! Noista "sirpaleista". Aikanaan ajattelin, ne pilaavat elämäni, tekevät siitä kurjan. Nyt osaan katsella niitä, tyynemmin mielin, kiitollisenakin ja saamaan niistä voimaa. Kaipaus, se kumma kaipaus, ei ole enää levotonta, tai surullista, vaan innokkaan odottavaa. En odota mitään tajuntaa räjäyttävää, arki riittää, "pieni" onnelisuus.

    VastaaPoista
  5. Valokki, on mukava kuulla, että sinulla on samankaltaisia ajatuksia. Uskon, että nuo ajatukset ovat tässä ajassa jotenkin kuin ilmassa meidän kaikkien otettavissa kun vain huomaamme ne. Mietin itsekin tuota sirpale-runoa monelta kantilta. Ehkä siinä on myös se viesti, että meillä on oikeus päättää omasta elämästämme ja pitää huolta myös itsestämme - vain siten meille jää annettavaa läheisillemme. Olen myös kiitollinen omista sirpaleista mitä on tullut kohdalleni, mitä isompia ne ovat olleet sitä enemmän olen niistä lopulta saanut, kun aikaa on vain tarpeeksi kulunut, että sen voi nähdä.
    Olet niin oikeassa, kun kirjoitat, että et odota mitään tajuntaa räjäyttävää. Kun lopettaa odottamisen ja etsinnän niin huomaa, että kaikki mitä tarvitsee on jo :) Hyvää loppuviikkoa sinulle Valokki.

    VastaaPoista
  6. Kaipaukseni kuuleminen, vaikea on oppia. Kiireen ja tekemisen surina, tahtoo sen tukkia. Välillä löydän sen --- taas kadotan, mutten lakkaa yrittämästä, jokainen aito, syvä henkäys lisää tahtoani. Kiitos, sanasi antavat voimaa ja uskoa että on muitakin jotka kaipaavat.

    VastaaPoista