.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Tehdään niitä oikeita asioita!


Ristikon takaa voi nähdä
auringon nousevan ja laskevan.
Vuoren rinteiltä voi nähdä
lumen ja sateen saapuvan.
Auringosta voi nähdä pilkut,
tuntea lämmön niin keltaisen.
Mitä sinä sinusta voit nähdä?
- Katsoisitko.
Runotalo




Aurinkoinen, loistavainen
pienen mäen nyppylän takaa
se minulle niin loistaa.

Aurinkoinen, loistavainen
mitä tahdot minulle kertoa
tänään elämästä?

Aurinkoinen, loistavainen
tässä minä olen,
loista minuun, lämmitä minua
- olen sinun ikiomasi.
Runotalo

 

Meren aaltojen kohinassa, sitä kuunnellen
löydän itselleni uuden musiikin, erilaisen sävelen.
Pidän sen itselläni ja soitan sitä usein
- sydämessäni.
Runotalo




Kiitos Ystäväni,
minun oma sielunystäväni,
minun kaunein sisimpäni.

Anna minun
antaa sinun
loistaa tänään
elämäni pääosassa.
- Annan.
Runotalo


 
Posted by Picasa


Olin koko viikonlopun töissä. Varsinkin tänään harmitti jättää auringon loisteessa hohtava puutarhani aamulla odottamaan iltaa, jolloin minulla olisi aikaa katsella mitä kaikkea puutarhaani on ilmestynyt. Ilokseni aurinko paistoi vielä saapuessani kotiin. Pian olinkin jo polvillani nuppunsa avanneiden sahramien äärellä. Ilta-aurinko loisti tehden terälehdet läpikuultaviksi ja juuri siitä minä pidän eniten.

Täytyy tunnustaa, että olen viime aikoina ollut kuin hukassa itseltäni. Olen joutunut silmikkäin oman tarkoitukseni kanssa. Sitä on vaarallista pysähtyä miettimään, sillä voi huomata ettei tiedä laisinkaan mitä varten täällä on. Oikeastaan se on aika huvittavaa ja tavallaan helpottavaa. Tarvitsenko tavoitetta, päämäärää tai mitään erityistä syytä olemiseeni?

Keväinen kirkas valo läpivalaisee sieluni kuin likaisen ikkunaruudun. Olen tukkoinen ja tunkkainen. Kaipaan kunnon puhdistusta. Luulin olevani puhtoinen ja kirkas, mutta olen erehtynyt. Aloitin jo puhdistamisen uloimmista kerroksistani, mutta se tekee himputin kipeää. Joudun katselemaan itseäni rehellisesti ja se ei todellakaan ole hauskaa. Teen sen kuitenkin ja aion edetä myös sisempiin kerroksiini ja kaikkein pinttyneimpiin osiin, vaikka tiedän etten tule pitämään kaikesta mitä löydän.

Tiedän, että voin löytää itselleni paljon iloa ja naurua, kun vain olen valmis katsomaan maailmaani uusin silmin. Hetkittäin olen löytänyt sisäisen hymyni, joka saa kaiken tuntumaan kevyeltä ja tarkoitukselliselta. Tahtoisin löytää tuon hymyn joka hetki. 

Aion tehdä yhä enemmän asioita, joita rakastan. Ensin minun on vain selvitettävä mitä ne asiat oikeasti ovat. Vasta sitten voin täyttää elämäni juuri noilla asioilla.

Lupaan, että tulevalla viikolla minulla on enemmän aikaa asioille, joista oikeasti nautin. Teen niille suunnitelman aikatauluuni ja pidän siitä kiinni.

Nautittavaa tulevaa viikkoa kaikille. Tehdään niitä oikeita asioita!



8 kommenttia:

  1. Olen huomannut vaaralliseksi alkaa pohtia omaa tarkoitustaan;-) Siitä tulee huojuva olo.

    Minäkin haluan löytää elämään kepeyttä ja ikoa, siksi olen kirjoittanut runon Päätös ja siksi otan nyt itsekkäästi kaksi tuntia päivässä ihan vain minulle.

    Puutarhassa alkaa olla aika hurmaavaa...ja huumaavaa.

    (Olisin kysynyt jotain. Mistähän löytyy sun sähköposti? Minun on näkyvissä blogissani.)

    VastaaPoista
  2. Tämä maailma tunkee päällemme ärsykkeitä siinä tahdissa että omaa sisäistä ääntään ja totuuttaan on hirmu vaikea kuulla. Uskon myös että asiat hoksaa ja tajuaa aaltoliikkeittäin, soutaen ja huovaten, tai niin se minulla tapahtuu. Omaa nurjaa puoltaan ei ole hauskaa katsella, mutta joskus välttämätöntä ja siitä jos jostain oppii, kunhan ei jää mujumaan nurjuuteensa :)

    VastaaPoista
  3. Kauniita runoja sisimpäsi on kirjoittanut,
    sisälläsi on puhdasta kultaa, kauneutta...

    Vain tämä kuori meissä vaatii putsausta..usein riittää, että huomaa, näkee itsensä aidosti..
    sen minkä kieltää, huutaa kovimmin..

    Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  4. Leena, huojuva on oikeasti tosi kuvaava, juuri siltä se tuntuu. Hyvä huomio, sähköpostini on vain profiilissa ja sehän ei riitä. Korjaa asian kuntoon.
    Valoru, minä varmaan kans kelailen edes takaisin...onneksi tuntuu, että taas soutelen sinne paremmille vesille päin vaihteeksi.
    Hanne, runoni syntyvät aamuisin kello 5 eli ilmeisesti olen silloin parhaimmillani juuri heränneenä vielä unihiekat silmissä. Yritän lopettaa juurikin sen kieltämisen...tänään puutarhani onneksi helli minua, siellä oli aivan mahtavaa olla. Käytin vapaapäiväni kuten kuuluukin, omistauduin asialle jota rakastan. Suosittelen kaikille :)

    VastaaPoista
  5. Voi kuinka kauniita runoja! Oletko ajatellut tehdä runokirjaa, vai onko jo sellainen?
    Oman itsensä tunteminen on vaikeaa, kuunnella omia sisäisiä viestejä, löytää tasapaino. Ei ole helppoa se. Kuitenkin, oikein hyvää viikkoa sinulle, voimaannuttavia hetkiä asioiden parissa, joista pidät.

    VastaaPoista
  6. Ihanat runot ja ihanat kuvat! Samojen asioiden kanssa painin myös. Upeaa voimia antavaa viikkoa ja paljon niitä oikeita itsellesi rakkaita asioita toivotan.

    VastaaPoista
  7. Valokki, kirja on salainen unelmani, joka toivottavasti joskus toteutuu. Ehkä sitten kun löydän tasapainon...(muuten, onkohan ok kirjoittaa nimesi Valokki, välillä mietin sitä, luultavasti on kai oikein?)
    Kaarnikka, helpottavaa kuulla, etten ole ainoa tämmöinen...yritän nyt pysyä valitsemallani polulla :)

    VastaaPoista
  8. Laita vain Valokki, kyllä se on oikein.

    VastaaPoista