Kaiken tarkoitusta etsimässä

Tänään aurinko paistaa pilviverhon takaa. Paksun valkoisen lumen keskeltä pilkistelee siellä täällä luonnon pieniä ihmeitä. Päätän tutustua niihin lähemmin.

Lumisilla kentillä asuvat hiljaiset pedot.

Toisinaan ne pyydystävät ihmisiä, myös hyviä ihmisiä.

Tunnet, että olet koukussa tai loukussa etkä pääse irti.

Olet lumen sokaisema ja kaikki tuntuu

niin tyhjänpäiväiseltä ja turhauttavalta.

Silloin voit ottaa lumilapiosi ja kaivaa.

Kaivaa kunnes lumi pöllyää ympärilläsi,

kunnes kaikki hiljalleen muuttuu ja alat nähdä uusin silmin.

Lumisten kenttien kutsulla on tarkoituksensa

- aina.

Runotalo

Kaunein sana on olemassa,

mikä se on sinulle?

Tänään?

Runotalo

Kirkkaudessa voi asua monta päivää

hymyillen ja nauraen,

mutta välillä on tultava pois,

maisteltava erilaisia elämyksiä,

tunnettava mitä on suru ja viha,

sillä maailma on täynnä vastakohtaisuuksien kokemista

- juuri ne tekevät ja synnyttävät tarinaa nimeltä Elämä.

Runotalo

Kuivuneet ja käpristyneet ruskeat lehdet lumessa saavat minut miettimään elämän ainutkertaisuutta sekä myös sen kiertokulkua. Aina ei ole helppoa olla positiivisena ja täynnä luottamusta elämään, kun ympärillä tapahtuu niin monia käsittämättömiä asioita, joille ei tunnu löytyvän järkevää selitystä. Tahdon kuitenkin luottaa siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja uskon, että minun on parasta keskittyä niihin asioihin, joihin voin itse vaikuttaa. Teen parhaani tässä maailmassa omalta osaltani. Kuuntelen oman sisimpäni ääntä rehellisesti ja pyrin kulkemaan sydämeni viitoittamaa polkua. Uskon, että sillä polulla kohtaan monia sydämellisiä ihmisiä, jotka katsovat avoimesti silmiini ja vastaavat aidosti hymyyni.

Uusi viikko edessämme odottaa puhtaana ja valkeana kuin kirjoittamattomat sivut elämässämme. Tehdään sivuistamme ainutkertaisia, sellaisia joita sydämemme voivat muistella kiitollisuudella ja hymyillen. Toivon meille ainutkertaista ja elämyksellistä viikkoa.