Pysähdyksiä

Eräänä aamuna minulla oli ilo olla kotona juuri kun aurinko nousi. Lähdin ulos ihastelemaan kaunista aamua. Katselin varjoja, joita auringon loiste loi valkealle lumelle ja ihmettelin puista putoavan lumen hopeista hohdetta.
Toivon, että löydät ja koet saman näiden kuvien kautta. Tunne lumisen maiseman hiljaisuus ja pehmeys - ei ääntäkään, vain sinä, aurinko ja lumi.








Aurinko kullankeltainen on tänään taivaallaan.
Hymynsä on kirkas ja polttavainen.
Katson sitä, vaikka tiedän, muistan
katsoa ei saa hymyänsä polttavaa.
Kuulen kuin äänen joka pyytäisi
minua astumaan lähemmäs,
tulemaan lämpöönsä hymyävään.
Runotalo

Tänään on vapaapäiväni ja aurinko on näkymättömissä, joten päätän keskittyä pieniin taideteoksiin, joita on ilmestynyt sulavalle hangelle.

Pienet tiu'ut heläjää ympärilläni,

untuvaiset ovat lähteneet matkaan.

Olen tässä ja ihmettelen, ihastelen

niin suuri ja autuas on maailmani.

Runotalo

Kumpi on kauniimpi mielestäsi, kivi vai perhonen?

Et voi vastata, sillä oikeaa vastausta ei ole.

Ei ole mitään eroa näiden kahden välillä.

Kaikki ovat samanarvoisia, yhtä keveitä, yhtä raskaita.

Samanpainoisia olette myös sinä ja ihminen vierelläsi.

Runotalo

Huomaan vesipisaran. Ilahdun, sillä on pitkä aika edellisestä vesipisaran tapaamisesta. Pakkasjakso on ollut pitkä. Kevätmieli syttyy sydämessäni - keväinen vihreä metsä - se on kohta taas täällä.

Maaliskuun kynnyksellä toivon kaikille iloista ja aurinkoista maaliskuuta - maanantaina se alkaa. Tehdään siitä hyvä kuukausi; meistähän se on kiinni millainen siitä tulee.