© Runotalo
Kävelen metsässä. Hengitän syvään raikasta, puhdasta ilmaa, joka tuoksuu niin hyvälle. Huomaan miten mieleni tyyntyy. Tuntuu kuin olisin yhtä puiden, ruohon ja sammaleiden kanssa. Askeleeni ovat yhä kevyemmät. On hetki ennen hämärän saapumista ja silloin valo tuntuu jotenkin kirkkaammalta juuri ennen sammumistaan pois. Tahdon tuntea olevani elossa. Hidastan, hidastan, hidastan. Olen tässä hetkessä.
Kiitos Sari kun saamme NAUTTIA runoistasi.
VastaaPoistaPidän näistä kovasti.
Jos mikä niin runot ja hyvä musiikki antavat meille todella todella paljon.
Kiitos :)
ainosofia
hyvin kaunis kuva...
VastaaPoistaja läsnäolevat sanat!!
Ihanaa mistä ammennatkin näitä=) Luonto antaa varmaan sinulle omat sanansa=)
VastaaPoistaHaleja!
Mimmuli - minustakin tuntuu, että luonto antaa sanat minulle, tarvitsee vain pysähtyä vastaanottamaan.
VastaaPoistaHanne - kiitos, kun olet niin uskollisesti antamassa minulle kannustavaa palautetta.
Ainosofia - löysin ja synnytin ensimmäiset runoni musiikin kautta. Niillä on varmasti paljon yhteistä.