Aamuni on hiljainen.
Teen matkan itseeni
ja tulen jatkamaan
taas vahvempana.
© Runotalo
Lauantain aamuisen retken voima kantaa minua yhä. Oloni on kevyt ja huomaan tekeväni asioita, jotka ovat odottaneet hoitamista useita kuukausia. Heinät ovat aina kauniita, mutta huurrekin sopii niille oikein hyvin. Taustalla häämöttää metsälampi, joka on hienoisessa jäässä pinnaltaan ja sen loiste suorastaan häikäisee auringon säteiden peilautuessa jään pinnasta. Kiitollisuus kokemastani täyttää sydämeni ja saa luottamaan maailman hyvyyteen ja kauneuteen.
Kiitos taas kauniista kuvistasi...
VastaaPoistaSaamme joka hetki itse valita, miten olemme tilanteessa...kauneutta nähden, rakkautta kokien..niinkuin sinä!
Myös sinulle on pätkähtänyt haaste blogissani...
VastaaPoistakausnis runo. mekin olimme lauantaina retkellä :)-syksy on hyvää retki aikaa
VastaaPoistaKiitos tunnuksesta=) Ehdinkin jo siihen vastata viime viikolla valkoien ruusu blogissani=)
VastaaPoistaHanne - Niinhän se on, että itse voimme valita miten maailmaa koemme ja katselemme. Mi- luulin, etten pidä syksystä, mutta tänä syksynä olen alkanut nähdä kaiken uusin silmin-kaunista on. Mimmuli- poikkeanpa valkoisessa ruusussa ja samoin Pilviharso, olen tulossa katsomaan :) Kiitos kaikille teille!
VastaaPoista