hetkittäin tunnen sielun sen.
Olen, hengitän itseeni puhtauden
maan, metsän, meren aavan,
kirkkaan taivaan, äärettömän avaruuden.
Kaiken sen kuljetti tuuli minulle,
puhdisti sieluni, puhtaaksi joka sopukan.
© Runotalo
Kun kuljen polun alas ja suunnistan metsään, saavun lammen rannalle. Täällä on aivan hiljaista ja tuoksuu rahkasammaleelle. Kierrän lammen ympäri. Vaikka se on pieni lampi, voin kokea ja nähdä paljon matkallani. Huomaan miten luonto ympärilläni heijastuu veden pintaan.
Aurinko valaisee vastarannan ja kaikki maalautuu kullankeltaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti