ARPIEN AVAAMISEN KAUNEUDESTA
ajatuksia runopolkuja lakaistessa
Elämä on kuin palapeli, jossa saa paloja paikalleen niin usein kuin itse tahtoo. Jos tahtoo. Usein emme tahdo oikeasti, sopivasti ja rennosti. Pakottamalla ei voi edetä toisten kanssa eikä itsensäkään kanssa. Vapaaehtoisuus on tapa, jolla voi kohdella itseään ja omaa sisintään, jos tahtoo edistyä oman itsensä tutustumisen ja löytämisen polulla.
Ei ole helppoa tutustua itseensä; katsella avoimin ja rehellisin silmin omia arpiaan, omia tekemisiään ja ajatuksiaan. Sellainen saa arvet avautumaan ja niistä vuotaa esiin sellaista, mitä ei tahtoisi katsoa eikä nähdä. Mieluummin antaisi niiden olla hautumassa hiljaa pinnan alla ja piilossa.
Toisaalta sieltä arpien avaamisen moskan ja jätteen joukosta, voi löytyä pieniä hohtavia aarteita, joiden olemassaolosta ei edes tiennyt. Niistä voi löytyä osasia, jotka auttavat kokoamaan palapeliä täydellisemmäksi.
Ehkä muistaa jotain minkä oli jo unohtanut, jonkin kauniin asian omasta itsestä, jota ei tiennyt enää olevankaan. Muisto oli hautautunut kaiken likaisen ja ruman alle eikä sitä uskaltanut tuoda esille, ettei se hajoaisi, katoaisi avaruuteen ja tuulen mukana taivaisiin.
Ihminen on herkkä pieni olento. Hauras arpineen ja haavoineen. Ja niin kaunis kuitenkin siinä kaikessa hauraudessaan. Miten kaunis.
Voimakorttikuvat ovat voimarunosta: ETTÄ OLISIT ELÄMÄ ITSE
HENKILÖKOHTAISET VOIMAKORTIT
Voimakorttipakkaus sisältää 10 pientä voimakorttia, pitkän voimarunon,
listan pakan energioista ja voimakorttien käyttöohjeet.
Tule lakaisemaan voimapuutarhasi runopolkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti