Äärettömyys lepäsi
oman äärettömyytensä laidalla
ollakseen täysin läsnä itsessään ja itselleen
jokaisessa hetkessä
pieni tyttö tunnisti
tuon äärettömyyden voiman
lepäävän sydämessään
siellä se olisi odottamassa
lepäämässä ja keräämässä voimaansa
Pieni tyttö tiesi ja tunnisti sen
hän olisi ääretön
sinä hetkenä
kun tahtoisi niin
silloin kun äärettömyyttä tarvittaisiin
Hengitys kaikui
hiljaisuuden
huuruisissa harsoissa
se ripustautui puiden oksille
ollen kuin hengetön hetkittäin
ja silti tyttö tiesi sydämessään
että kaikki olisi hyvin
Hän kohtaisi oman äärettömyytensä
tunnistaisi todellisen olemuksensa
ottaisi vastaan ja käyttöönsä
sen voiman
joka hänessä oli ollut
aina ikuisista ajoista alkaen
odottamassa että hän olisi tarpeeksi rohkea
että olisi kasvanut valmiiksi niihin mittoihin
jotka nuo valtavat ikiaikaiset honkapuut jo täyttivät
niiden oksille
oli helppo luovuttaa
Kaiken tämän äänettömyyden keskellä
oli hiljainen hetki
oli pienen tytön äärettömyyden hetki
tuon hetken tyttö tallentaisi sydämeensä
hän kantaisi sitä niin hellästi
että hänen sydämensä saisi luvan
vahvistua ja silti olla heikko
Pieni tyttö tiesi että hän jaksaisi
ja hän selviäisi ihan kaikesta
sillä tämä oli hänen suuri tehtävänsä
tämä oli hänen elämänsä
Ja hänessä lepäisi äärettömyys
kulki hän missä tahansa
hän ripustautuisi äitimaan puiden oksille
hän olisi kuin vanha naava
kauniina puiden oksilla tänäänkin
ja mikään ei häntä heilauttaisi
vain tuuli koskettaisi
ja se tuntuisi oikealta
se tuntuisi hyvältä
sillä hän tiesi
kuka hän oli
tänään ja tässä
hän tiesi
kuka hän oli
hän tunnisti todellisen itsensä
tässä äärettömyyden hetkessä
kaikki oli hyvin
L A K A I S E N V O I M A P U U T A R H A N I R U N O P O L K U J A
L A K A I S E N V O I M A P U U T A R H A N I R U N O P O L K U J A
Ajan äärettömyys,matka, olipa sitten pieni tyttö tai minä itse tai sinä ,tai kuka tahansa muu tässä samaisessa tilassa,tuulen hyväilemänä. Tuntui suunnattoman herkälle laskeutua tilaan saada luetuksi tämä äärettömyyden runo,siitä sai rauhallisen olotilan veti vähän hiljaiseksi ja mietteliääksi. Näin mielessäni pyöreäposkisen pienen tytön(Sarah Kayn, kortit)Äitimaan puiden oksistot tuli mieleen pihakoivumme ,mikä on alkanut tekemään "naavapartoja" aika erikoista,koska en ole ennen koivuissa tavannut naavaa. Ehkäpä tää onkin minulle äärettömyyden huippu! Mut siitä huolimatta kaikki on hyvin ! Aurinkoisia ,talvipäiviä sinulle ,Sari! Energiahalauksin; Anna-Mari
VastaaPoistaKiitos Anna-Mari ♥ Tunnen, että osasit löytää sisälle tähän voimarunoon. Sitä toivonkin, että sanojen kautta välittyisi sellaista mikä kuljettaisi mukanaan mielen maisemaan, jossa saisi sitä voimaa ja rauhaa itselleen. Tiedätkö, täälläkin on naavaa aika paljon mielestäni, aivan kuin enemmän kuin ennen. Se on varmasti hyvä juttu ja merkki siitä, että maailma menee parempaan suuntaan kaikista huonoista uutisista huolimatta. Mihin kiinnitämme huomion - se lisääntyy elämässämme ♥ Siis voi valita ♥ Äärettömyyden huipulla, siinä on hyvä olla meidän kumpaisenkin tässä ja aina :) Energiahalaan takaisin -valoa ja aurinkoa päiviisi Anna-Mari :)
Poista(täällä todellakin tuli juuri nyt aurinko näkyviin)