TODELLINEN VOIMARUNO
voimaruno & voimakortit
vko 4 - 2016
vko 4 - 2016
Pöydän ääressä
istui monta hiljaista hahmoa
yksi heistä oli selkeästi
muita isompi hahmo
ja hänen selkänsä oli kyyryssä
hänen kyhjöttäessään
omalla pikkuruisella tuolillaan
He kaikki olivat kokoontuneet
että löytäisivät itselleen rauhan
He kaikki unelmoivat samasta satamasta
jossa he voisivat hetken hengähtää
ja saada iloa sekä valoa sydämiinsä
jotka olivat niin raskaat
tämän maailman huolista
joita vain riitti ja riitti
aina oli jotain murehdittavaa
aina oli jotain uutta tehtävää
ja päivät jatkuivat loputtomana virtana
eikä loppua ollut näkyvissä
He seilasivat ulapalla veneellä
joka ei todellakaan
ollut valtamerikelpoinen alus
heillä oli sydämissään raskas lasti
jota kuljettivat mukanaan
arvokkuudella ja vakavin ilmein
siksi oli hyvä välillä
päästä maihin hengähtämään
imemään raitista ilmaa keuhkoihin
ja keventämään sydäntä
naurulla ja riemulla
joka tuli auringosta
tuoreiden hedelmien tuoksusta
ja iloisista maapallon ihmisistä
He kaikki olivat ihmisiä sisimmältään
hyviä jokainen sisimmässään
ja kyyneleet vierivät likaisille poskilleen
vain salaisimmissa hetkissä
silloin kun kukaan ei ollut todistamassa
sydämiensä pehmeyttä
Katseessa heillä
oli terästä ja jäätä
joka oli syntynyt
monenlaisten kohtaloiden näkemisestä
ja sydämensä oli peittynyt
hauraaseen kuoreen
jossa oli tuhansittain
pienen pieniä säröjä
jokaisesta säröstä yritti tuikkia
pienen pieni valoisa säde
mutta säde oli kovin väsynyt tuikkimaan
sillä se sai niin harvoin luvan tulla näkyviin
että oli jo turhautunut sekin elämäänsä
Mitä ihmettä matkalaiset voisivat tehdä?
Siksi he olivat nyt koolla
pyöreän pöytänsä ääressä
kukin omalla paikallaan
jolla he olivat viimeksi tavanneet
miljoonia vuosia sitten
siitä oli niin pitkä aika
kun mitään todellista oli sovittu
että he eivät edes muistaneet
omaa tarkoitustaan
mitä he oikein olivat tekemässä
ja mikä oli kaiken tarkoitus
miksi tämä matka
miksi nämä myrskyt
ja miksi tämä sydämen raskas kivistys
hetkestä toiseen
he eivät muistaneet
eivät mitenkään
Oli hiljaista
vene kellui hitaasti eteenpäin
yksi kerrallaan
he nukahtivat
pöydän ääreen
ja juuri silloin he olivat hereillä
juuri silloin he ymmärsivät hidastaa
Että näkisivät
että eläisivät
tätä elämää
*
- kulje Sydämesi polkuja -
Tämän voimarunon viesti on kätketty vertauskuviin. Jälleen voimaruno, johon voit astua sisään, lähteä mielikuvamatkalle. Tunne hedelmien tuoksu ja hiljaisuus, pysähtymisen hetki heidän lopulta nukahtaessa pöytänsä ääreen veneen hiljaa keinuessa ulapalla. Se on hetki, joka on tässä - todellisuus, jonka voit elää juuri nyt.
Voimarunon otsikko on tärkeä osa koko runon merkitystä. Mikä on todellista?
Tuleeko sähköpostiisi jo voimakirje?
Voimakirje on ilmainen ja ilmestyy perjantaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti