.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

perjantai 23. lokakuuta 2015

Voimaruno & voimakortit vko 44: Valon olemus




VALON OLEMUS


Valo oli loistanut monta päivää
ja se huokaili tuskissaan 

miten voi olla niin raskasta
 olla valoisana 
kaiken pimeyden keskellä
päivästä toiseen vain valoa
yksitoikkoista loistamista
eikä ketään joka huomaisi
koskettaisi
tulisi oikeasti lähelle 

Valon olemus oli kuihtumassa
 sillä se oli unohtanut oman valonsa 
sen ytimen joka oli aina säteilevä ja kaunis 
katsoi sitä miten tahansa




Valo kipusi korkealle vuoren harjanteelle 
se ajatteli että näkisi siten itsensä paremmin
 ja muutkin huomaisivat mitä se oli  tekemässä
 miten se oli loistamassa omaa valoaan
 kirkkaammin kuin milloinkaan 

valo saapui vuorelle yksinään
 se kipusi harjanteelle 
ja vielä seuraavalle
 että se olisi varmasti 
kaikkein korkeimmalla töppäreellä
 mitä vuorella löytyi

siinä se kökötti 
valoisana 
niin se luuli 

mietteissään se oli niin tottunut kaikkeen 
että ei nähnyt enää oikeastaan yhtään mitään 
edessä oli samaa harmaata mössöä kuin takanakin




Mitä sen olisi tehtävä
 että saisi valonsa kiillotettua
 kilpensä loistamaan 
ja silmänsä hehkumaan 
kuten ennen muinoin 
silloin kaukaisilla retkillään 
afrikoissa ja maailmoissa 
planeetoissa
 jotka kiersivät niin kaukaisilla radoilla
 että niistä ei kukaan tiennyt

Valo istui hiljaa pitkään ja mietti elämäänsä
se puisteli päätään ja kohautteli hartioitaan 

voi yksinäisyys ja munkkirinkelit
mikä sitä lohduttaisi 
tänään ja huomenna 
tulevaisuudessa




Mikä saisi valonsa loistamaan 
että elämä maistuisi elämältä
 ja olisi tarkoituksellista olla olemassa

Valo ei ollut huomannut 
että oli tullut pimeää
kaikkialla oli hämäryys ja yön hiipivä kosteus

valon selkäpiitä alkoi karmia hitaasti hiipivä utu 
joka levisi pian kaikkialle 
peittäen kaiken näkyvyyden
 niin että valo oli todellakin aivan yksin pimeässä 

se tunsi olevansa kuin säkissä
jossa ei olisi pienintäkään ulospääsyreittiä
sen silmiä kirveli ja pisteli 
se tunsi että ei saa henkeä

Vihdoin se huusi 
se huusi niin lujaa
 että sen kuulivat kaikki alhaalla laaksossa
 ja jopa kaukaisimmilla planeetoilla




Valon huuto 
oli kuin vastasyntyneen ensimmäinen henkäys 
vapauttava ja vahvista huuto
 joka tarvitaan että tunnistaisi oman itsensä 
että uskaltaisi olla se kuka on todellisuudessa




Valo istui hiljaisena aamuun saakka


se odotti
se mietti vielä hetken 
se ymmärsi jotain 
mitä sen olisi pitänyt ymmärtää
 jo kauan sitten




Sen loiste oli sen omaa loistetta
 se tuli sisältä sen sisimmästä
 eikä sitä kiillottaisi tai hehkuttaisi
 kukaan muu kuin valo itse

*


- kulje Sydämesi polkuja viikonloppuna ja tulevalla viikolla -

*




Valmennus 59,90€/kk

Voimasydän 37,90€

Voimakorttitarjous 24,90€

Voimakortti TARJOUS 24,90€ (norm. 29,90€)
voimassa 25.10.15 asti

*

Tuleeko sähköpostiisi jo voimakirje?
Voimakirjeessä on aina linkki 
uusimpiin voimarunoihin ja voimakortteihin.
voimakirje

Voimakirje on ilmainen ja ilmestyy perjantaisin.

*




4 kommenttia:

  1. Kiitos valorunosta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sari aivan ihanista ja vahvasti voimaannuttavista runoistasi.
    Terveisin,
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, on onni, että saan kirjoittaa voimarunoja ja että sain lukea tämän viestisi. Kiitos :)

      Poista