NARUKERÄ
Naru oli kierinyt kerälle
se ei enää tiennyt
missä oli sen mikäkin osa
Se ei löytänyt alkua eikä loppua
se tiesi että jossain olisi oltava alku
sillä muuten hän ei olisi tässä
elämässä
elämäänsä naruna
Hän oli kai punainen
vai oliko hän sittenkin sininen
hän ei tiennyt enää sitäkään varmasti
oliko hän edes naru
Mikä hän oli tässä elämässä
Naru päätti kieriä keränä eteenpäin
se pysyisi kokonaisena
sellaisena sekamelskana
Katselisi maailmaa
tapaisi uusia ihmisiä
kieriessään eteenpäin
Kierisikö se eteenpäin
entä jos sittenkin taaksepäin
Se ei enää tiennyt
mihin suuntaan se kieri
mihin se olisi menossa
olisiko se menossa yhtään minnekään
Tarvitsiko sen mennä minnekään
mikä oli kaiken tarkoitus
Voisiko se olla se
että hän on narukeränä
tässä elämässä
Narukerä kierähti hieman
se tuntui aika mukavalta
pieni keinahdus
se oli tehnyt sitä niin paljon
ettei ollut enää tuntunut miltään
pitkään aikaan
Pitäisikö sen alkaa tuntea
keinahdukset
kuopat
sateet sekä tuulet
entä auringon lämpö
narun nukkaantuneella poskella
Naru oli pitkään hiljaa
se mietti kierimiään matkoja
se taisi olla eksyksissä
koko matkansa ajan
Olisiko nyt aika
että se näkisi
kuka hän todellisuudessa olisi
Voisiko narulla olla mieli
sydän
silmät näkemään
Voisiko narukerä
vihdoin aloittaa selviämisen
Voisiko olla aika
narun tulla näkyviin
todellisena naruna
sellaisena joka se on silloin
kun se suoristaa itsensä
rohkeasti koko mittaansa
Hän ymmärsi sen
hän yltäisi korkealle
hän yltäisi melkein maapallon ympäri
jos tahtoisi ja yltäisi hän
jos kelaisi itsensä aina takaisin kerälle
ja aloittaisi uudelleen alusta
Silloin hän olisi loputon
hän olisi ikuinen
eikä mikään voisi olla narulle enää epäselvää
se tiesi mitä sen olisi tehtävä
*
Istun täällä tuvassa aamun usvaisessa hetkessä. Kirjoitin voimarunon eilen. Narukerä tuntui ensin sadunomaiselta ja hassulta, mutta luin runon nyt uudelleen ja ymmärsin merkityksen paremmin. Kirjoitan voimarunoja kuin unessa. En rajoita, otan vastaan sen mikä virtaa luokseni. Tällä kertaa vastaan kieri narukerä. En kirjoita ajatuksiani runosta tarkemmin, sillä runolla on oma viestinsä sinulle.
Voimapuutarhassa on villiä ja rehevää. Tänään eilisen ukkoskuuron sadepisarat painavat avautuvia pionin nuppuja. Vielä ei pionia näy voimakorteissa. Ehkä ensi viikolla. Niityn kasvit pärjäävät nyt muita paremmin ja se näkyy voimakorteissakin.
Kesäistä viikonloppua ja satumaisen ihmeellistä ensi viikkoa!
Lisäsin Voimasydänkorun nro VI Kukkien kauppaan ja uusia voimasydämiä on menossa polttoon. Myös Voimakivikoruihin laitoin lisää valikoimaa.
ALE - tuotteita on nyt enemmän, sillä siivosin piirongin laatikosta viimeisetkin rippeet myyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti