.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

perjantai 9. tammikuuta 2015

Vko III: Juhlin tavallista arkeani









VOIMARUNOT & VOIMAKORTIT


vko III



Juhlin tavallista arkeani








Tänään istun yksin keskellä kaiken 

luminen maisema on kylmä

silti niin kaunis ympärilläni

olen turvassa valkeuden keskellä

mitään ei minulta puutu

luonto on rikkauteni

oma sydämeni 

sen rauha 

on täyttymykseni hetki tänään 

tässä ollessani.












Kiitän arkisista asioistani joita saan tehdä 

kiitän käsistä silmistä kasvoista

kaikista rypyistäkin kiitän 

elämäni merkeistä

joita saan kantaa mukanani 

kuljettaa ihollani arvokkaina

tietäen että olen elänyt jokaisen hetkeni.













Kuljen yhä pidemmälle sieluni maisemaan 

enkä ota pois hetkeäkään siitä mitä olen elänyt

matkani on ollut tarkoituksellinen

että pääsisin tähän pisteeseen missä olen tänään

että olisin se mikä olen 

sillä muuten olisin joku toinen. 











Tänään olen rauhassa tietäen 

että olen onnellisista onnellisin kun saan olla minä

tämä pieni ihminen joka kulkee kuin muurahainen planeetta maan pinnalla

ja pallo pyörii kiitää eteenpäin avaruuden merissä yhä kiihtyvämmällä vauhdilla.




Oi, minä olen mukana, minä saan olla mukana osana kaikkea tätä.

Oi, minä onnekas.











Tunnen että en ole yksin täällä

on kuin olisin turvattu

kaikkea tapahtuu ja voin tehdä vain oman osani 

parhaalla mahdollisella tavalla.




Se riittää. 




Luotan siihen että hoidan oman osani 

toteutan oman tarkoitukseni

siinä lupaan tehdä parhaani

ja se lupaus on minulle itselleni.











Sinisessä hetkessä lumen hiljaisuudessa 

sen valtavassa avarassa valtakunnassa 

minä pysähdyn 

hiljennyn ollakseni ihminen tässä hetkessä

hiljennyn että muistaisin kuka olen todellisuudessa 

että tietäisin ja tunnistaisin osani tässä isossa kokonaisuudessa.




Minä olen tärkeä 

olen tärkä osanen 

nyt muistan sen.














Tuolla kaukana hehkuu aurinko kullankeltainen

minä tiedostan ja tunnen sen 

pilvien takana välillä taivaallaan 

huikaisevan kirkkaana minua katsellen. 




Katseleeko minua kukaan sittenkään 

tunteeko aurinko minun sydämeni 

entä lumi sen miljoonat kauniit kiteet 

tunnistavatko he minut itsessään 

olemmeko peilejä toisillemme 

heijastammeko toistemme valoa 

että voisimme loistaa omaa valoamme?




Tunnistan sinut 

sinä olet minä.








KIITOS


Juhlitaan arkemme hetkiä. 
Voimarunoja ja voimakortteja on 7, jokaiselle viikonpäivälle omansa.

- Rauhaisaa viikonloppua sinulle -






2 kommenttia: