Kehdossa on pieni perhosen lapsi
tahtoo jo päästä matkaan
löytää oman onnensa
oman paikkansa tässä maailmassa
Ei vielä lapseni
ei vielä
Odota
että siipesi ovat valmiit
sitten voit lentää
minne ikinä tahdot
Kumpi on kauniimpi mielestäsi, kivi vai perhonen?
Et voi vastata, sillä oikeaa vastausta ei ole.
Ei ole mitään eroa näiden kahden välillä.
Kaikki ovat samanarvoisia, yhtä keveitä, yhtä raskaita.
Samanpainoisia olette myös sinä ja ihminen vierelläsi.
Kaiken keskellä sinä olet kuin pieni päiväperhonen.
Ihmettelet, etsit kunnes löydät sen oman kukkasen.
Olet etsinyt kauan, lennellyt jo harhaan kertaa monta.
Mutta kukkasi on kaukana, olet harvinainen perhonen,
tarvitset ihmeellisen kukkasen
jaksaaksesi taas jatkaa elämäsi loppuun asti.
Unelma on keveä kuin perhonen,
anna sen liidellä vapaana ja ihmeellisenä,
se löytää lopulta paikkansa
ja hohtaa siinä kauniisti
Perhosen siivet lepattivat
öisen kuutamon loisteessa,
metsä hiljainen,
riemu täytti
perhosen sydämen.
Ruusupuussa lauloi perhonen,
lauloi niin että kaikki ruusunlehdet
varisivat maahan.
Perhonen ei tiennyt olevansa niin vahva.
Se ei tiennyt mitä teki.
Kauneus ja keveys
ovat vastassani
heti aamulla herätessäni.
Pieni vaalea
kovin hentoinen
yön perhonen,
tervehtii minua
tahtoo katsoa silmiini
olla läsnä.
Olen hänelle pienen hetken,
pienen hetken me olemme.
Perhonen jatkaa kulkuaan
lepattaa tyynesti
pimeään yöhön
kohti puiden oksia.
Hymyilen sisäisesti
nyt minulla on perhonen
kaunis valkea lepattava perhonen
sisimmässäni.
Pieni perhonen lähti matkaan innolla.
Se ei pelännyt maailmaa, ei rosoisia kiviä.
Se tahtoi vain lentää,
elää ihanan perhosen elämän.
Villit niittykukat katsovat minua tänään keimaillen,
ne heilauttelevat lanteitaan tuulen puhaltaessa hellästi
niihin vauhtia taivutuksissa, venytyksissä
tuulen tahtiin.
Oi, miten tahtoisin olla niityn kukkanen minäkin,
huomaamattani olen liittynyt mukaansa tanssiin,
siellä minä olen tuulen venyteltävänä,
auringon hyväilemänä tänäänkin.
Kauneus tulee pienistä asioista.
Perhosen katseesta, kultakalan kimmellyksestä,
kurkien aurasta, taivaan tähdistä.
Mikä on sinun kauneutesi pieni salaisuus?
Herkin sävelin
kietoo kukka niityllä
sormensa vyötäisilleen.
Kietoo kauneimman
harsonsa mitä löytää,
pukeutuu siihen.
Taittaa lehtensä
kauniisti viistosti noin,
vihertää itsensä
kirkkaimmilleen.
Ottaa kasvoilleen
parhaimman, viehkoimman,
hymyisän katseensa.
Siinä hän on
niityn kukkanen,
siinä hän on.
Kehdossa on pieni perhosen lapsi
Tahtoo jo päästä matkaan
löytää oman onnensa
oman paikkansa tässä maailmassa
Perjantain ja lauantain ajan voit nauttia kuvista ilman tekstiä. Sunnuntaina valmistan voimakortit alkavalle viikolle näistä kuvista ja runoista. Silloin osaan kuvista ilmestyvät tekstit.
Oikein hyvää viikonlopun alkua sinulle täältä voimapuutarhasta!
Sari & Kukat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti