Voimarunoperjantai vko 30: Timantteja poimimassa

Olen satumaassa,

jossa puiden oksilta

tippuvat tuhannet timantit.

Yritän kerätä niitä mukaani,

olen poiminut jo satoja

taskuihini, hattuuni, kaikkialle.

Piilotin tähden itseltäni,
että voisin löytää sen uudelleen
sitten kun aika on.

Hän oli innoissaan
sillä lintu näytti tietä edemmäs,
siellä näytti kauniimmalta 
kuin hän oli ikinä
osannut kuvitellakaan.

Taikalintu tietää valon taas saapuvan, 
se on päättänyt herättää auringon loistamaan
ja avaa kiltisti ikkunat jälleen.

Kurkotan kohti taivasta
ollakseni läsnä itsessäni.

Kaikki me olemme
kehällä kiertolaisena;
kuu, maa, aurinko, tähdetkin.

Tunne miten olet osa luontoa
isoa kokonaisuutta

Olen maailma ja maailma on minussa.
Etsin sydäntäni, vaikka se on keskelläni.
Etsin tarkoitustani, joka on tässä hetkessä oleminen.
Etsin sisintäni, joka vastaa minulle kaikkeudesta
jatkuvasti, kun vain sitä kuuntelen.

Levitä siipesi, luota niihin ja lähde lentoon. 
Lennä korkealla, kauas pilvien taa,
lennä niin ylhäällä, että vastassasi on avaruus, 
sen äärettömät laidat. 

Ollessani tarpeeksi kärsivällinen
hiljaisuus alkaa avautua minulle,
avaa eteeni uuden maailman,
jonka elävyys ja huuma ovat minulle 
jopa liian paljon kerralla.

Minä tahdon olla
osa tätä niittyä,
muuttua sen mukana.

Tänään olen oma itseni,
lepään täydesti omassa keskuksessani
niin että voin elää sitä elämää
mitä varten olen tänne tullut.

En tullut riekkumaan ympäriinsä,
en tullut juhlimaan olematonta.
Tulin nauttimaan tästä kokemuksesta,
tuntemaan kaiken sen
mikä minulle on mahdollista
tässä olomuodossa.

*

Voimarunoperjantain tapahtumat syntyvät kulkiessani puutarhassa. Seuraan kasveja, jotka muuttuvat vuodenaikojen ja vuosien vaihtuessa. Kulkiessani poluilla voin hetkeksi hengähtää. Keskittyessäni kasveihin unohdan kaiken muun. Kiitollisuus täyttää sydämeni.

 Hyvää viikonloppua täältä voimapuutarhasta!