.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

perjantai 30. toukokuuta 2014

Voimarunoperjantai Voimapuutarhassa vko 22




Tulppaani hopeisten nukkapähkämöiden keskellä. 



Tiedostaessani itseni 
ja oman olemukseni vahvuuden, 
tunnen miten seison omilla jaloillani 
vahvasti, tukevasti ja  horjumatta.



Tiedän mikä on tehtäväni,
tiedän miksi olen täällä:
Rakastaakseni elämääni täydesti.




Näkymä hiekkapolun alkupäässä.


Villit niittykukat katsovat minua tänään keimaillen,
ne heilauttelevat lanteitaan tuulen puhaltaessa hellästi
niihin vauhtia taivutuksissa, venytyksissä
tuulen tahtiin.


Oi, miten tahtoisin olla niityn kukkanen minäkin,
huomaamattani olen liittynyt mukaansa tanssiin, 
siellä minä olen tuulen venyteltävänä, 
auringon hyväilemänä tänäänkin.



Mietiskelypaikkoja hiekkapolun varressa. 


Taikamaa,
taikamaailma,
kävelin eilen sisään portista,
josta en aio koskaan enää
palata takaisin.
Olen tullut tänne jäädäkseni,
sillä tänne minä kuulun.



Hopeatäpläpeippi on upea maanpeittoperenna. 
Siksi se saa kukkia, vaikka keltainen ei kuulu hiekkapolkupuutarhaan.




Herkin sävelin 
kietoo kukka niityllä 
sormensa vyötäisilleen.


Kietoo kauneimman
harsonsa mitä löytää,
pukeutuu siihen.

Taittaa lehtensä 
kauniisti viistosti noin, 
vihertää itsensä
kirkkaimmilleen.


Ottaa kasvoilleen
parhaimman, viehkoimman,
hymyisän katseensa.

Siinä hän on
niityn kukkanen, 
siinä hän on.




Urhea pieni yksinäinen (jonka nimi juuri poistui mielestäni...)
Sellainen ihana mattomainen...rikko?


Oi, olen alkanut totella sydäntäni
ja voi, miten se tuntuu hyvältä. 
Aivan mahtavaa. 
Minä todella teen juuri ne asiat
jotka sydämessäni haluan toteuttaa.







Tulppaaneja ja lisää tulppaaneja - ovat liian viehättäviä.




Taikalinnun luolassa
asustaa aurinkoinen,
siellä ei ole pilviä,
ei salamointia, ei ukkosen jylinää.


Taikalinnun ikkunoissa
liehuvat kauniit pitsiverhot
kevyesti tuulessa 
aina linnun ollessa kotosalla, 
sillä se on avannut kaikki ikkunaluukut, 
että valo voisi tulvia ulos ikkunoista;
onhan sillä luolassaan 
aurinkoinen sisäpuolella
valaisemassa koko maailmaa.


Taikalintu sulkee ikkunansa öisin, 
silloin tulee pimeää,
silloin verhot eivät lepata 
ja kynttilä palaa linnun pöydällä 
yksinäisellä haalealla liekillä.


Taikalintu ei tahdo 
sammuttaa kynttilää,
se ei tahdo nukahtaa, 
sillä se on löytänyt 
niin paljon itselleen 
tästä pimeydestä.

Taikalintu tietää valon taas saapuvan, 
se on päättänyt herättää auringon loistamaan
ja avaa kiltisti ikkunat jälleen.


Näin maailman ihmisillä on hyvä olla;
kaikki saavat auringon energiaa ja voimaa.




Pirteä kuusi toivottaa sinut tervetulleeksi voimapuutarhan poluille.




Kirjoitan juurella ison vanhan puun,
tukeva, vahva runkonsa on selkänojani,
tuohensa innoittajani, 
lehtensä värisevät
antavat minulle sanansa,
kertovat tarinansa. 


Minä itken kirjoittaessani,
en surusta vaan ilosta, liikutuksesta
kuunnellessani kauniita sanoja,
joita puu minulle luovuttaa varastoistaan. 


En minä tiennyt, en uskaltanut toivoakaan, 
että voisin puun kanssa keskustella tällä tavalla,
että saisin kuulla jotain ihmeellistä.

Kurkotan kohti taivasta
ollakseni läsnä itsessäni,
laitan oksani vasten tuulta 
tunteakseni olevani elossa,
hitaasti varistan lehtiäni,
että uudistuisin, 
juureni kaivautuvat maahan, 
että voisin tuntea 
olevani turvassa ja vahva
maailman keskellä,
kuoreni on suoja,
että saisin rauhan. 


En pyydä mitään, en odota mitään,
mutta olen onnellinen, että olen tähän syntynyt,
en sattumalta tuulen kuljettamana 
vaan tarkoituksellisesti,
että tässä olisin ja säteilisin ympärilleni.


Minä olin hiljaa, 
niin hiljaa,
niin pitkään.




Tahdoin syleillä puuta,
sen vanhaa rosoista runkoa
ja se antoi minun tehdä niin.


Olin siinä pitkään hiljaa,
minusta oli hetkeksi tullut puu,
niin luulin,
mutta sitten ymmärsin, 
että me olemme samanlaisia,
ihan samanlaisia,
ei meissä ole mitään eroa,
lopulta olemme 
samaa maata.




Tahtoisitko istua tähän hetkeksi?





Hiljaisuudessa kulkee
pieni hevonen eteenpäin.


Tiensä on pimeä, 
mutta aurinkokin
on silloin tällöin
häntä lohduttanut 
läsnäolollaan.


Pieni hevonen ei tiedä
miksi on tällä tiellä,
se tekee vain mitä sen
on pyydetty tehdä.

Se kulkee yhä eteenpäin
vaikka on jo vuosisatoja sitten
huomannut olevansa 
samalla kehällä kiertolaisena.


Kaikki me olemme
kehällä kiertolaisena;
kuu, maa, aurinko, tähdetkin.

Emme me kulje eteenpäin, 
emme taaksepäin.
Me olemme, me olemme,
yhä samassa pisteessä lopulta, 
aika on vääristymää.

Meillä on vain tämä hetki,
löytäessämme sen itsestämme
voimme rauhoittua, pysähtyä, 
sillä ei ole mitään kuljettavaa.

On vain elämä itse, sen tarkoitus,
mutta mikä se lopulta on?




Kielojen aika. 
Voisin jäädä tähän siksi aikaa kun kukkivat.



Jokaisella on toisensa kautta yhteys kaikkiin.





Alppiruusussa on kukkia enemmän kuin milloinkaan. 
Taustalla voit havaita puun haltijattaren.

Kaikella on tarkoitus.
Sen löydät parhaiten
etsimättä.





Vanhan navetan edustalla on keltaisilla lupa kukkia.
Kullerot tervehtivät iloisesti.


Niin on päiväni hiljainen
täynnä pieniä hetkiä onnen.
En ole siitä kiitollinen 
jos olen hiljaisuudessa
koko elämäni.

Välillä on oltava tuulta ja myrskyä,
sillä muuten en voi hiljaisuutta ymmärtää,
arvostaa sen karua kauneutta,
joka ei ole runsautta ensi katsomalla.

Ollessani tarpeeksi kärsivällinen
hiljaisuus alkaa avautua minulle,
avaa eteeni uuden maailman,
jonka elävyys ja huuma ovat minulle 
jopa liian paljon kerralla.

Otan pieniä annoksia tänään,
että en humallu hiljaisuudesta.


*


Perjantaikierroksen tapahtumat syntyvät sitä mukaa kun koen niitä kulkiessani puutarhassa. Toivon, että voimapuutarha tulee sinulle kierros kierrokselta kotoisammaksi ja alat seurata kasveja, jotka muuttuvat vuodenaikojen ja vuosien myötä. Olisi hienoa, jos voisit kuvien ja sanojen kautta kulkea mukanani kokemassa tunnelmaa. Saat itsellesi voimaa ja virkistyneen mielen. Keskittyessäsi kukkien yksityiskohtiin pystyt unohtamaan kaiken muun. Kiitollisuus luonnon pienistä ihmeistä täyttää sydämesi. 

Teen uuden kierroksen viikon kuluttua. Olet aina sydämellisesti tervetullut mukaani voimapuutarhan runollisille hiekkapoluille. 

Voimapuutarha avautuu ryhmille 1.6.2014 alkaen. Voit poiketa oikeasti puutarhassa tapaamassa kasveja kasvokkain ja kokemassa voimapuutarhan tunnelman omassa sisimmässäsi. 



Hyvää viikonlopun alkua täältä voimapuutarhasta!



PS Jos pidät keijukaisista, haltijoista ja menninkäisistä, saatat nähdä heitä kuvissa: Keskity katselemaan kuvien taustoja avoimin mielin. Jos olet onnekas, löydät pienet kasvot tai menninkäisen hahmon.


*


Voimapuutarhan elämyshetken lisätiedot löytyvät Voimapuutarhan kukkien omasta kaupasta. Poikkea tästä.

Voimakirje Voimapuutarhasta:
Kerran kuukaudessa voimarunot ja voimakortit ilmaiseksi sähköpostiisi.

Kesäkuun Voimakirje ilmestyi 29.5. ja postitan sen vielä uusille tilaajille kesäkuun ajan.



2 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia ja muutenkin ihanaa luettavaa sinun julkaisut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi, on hyvä, että saan tietää tekeväni oikeita asioita. Yritän tehdä siten, että itselläni on kiva tehdä ja samalla lukijakin saisi kokea samoja asioita mitä itse tunnen voimapuutarhassa. Bloggaaminen ei aina ole helppoa kuten tietää jokainen joka bloggaa :)

      Poista