.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

maanantai 16. joulukuuta 2013

Elämä on Peili - Se vastaa Hymyysi



Elämä on Peili
Se vastaa Hymyysi



Tein tämän voimakortin tänään muistuttamaan, että olen oman itseni heijastuma. Jos katson peiliin suupielet alaspäin niin saan odottaa ikuisuuden eikä peilistä minua vastaan katsova kuva muutu. Jos hymyilen, hymyilee peili takaisin. Elämä toimii samoin. 

Voin oppia luottamaan elämääni ja katsomaan eteenpäin hymyillen. Minun tarvitsee nähdä vain seuraava askelma ja pystyn ottamaan askeleen eteenpäin. Sitten näen jo seuraavan askelman. Luottavaisena keskityn tähän hetkeen ja teen siitä parhaan mahdollisen. Katson elämän peiliin, hymyilen ja olen kiitollinen, että olen.

*

Tänään on virallisesti ensimmäinen työpäiväni Runotalossa. Tavaratalon työsopimukseni on päättynyt. Yksi vaihe elämässäni jää taakse. Nyt olen oikeassa paikassa tässä hetkessä ja se on hyvä tunne sydämessä. Kaikella on aikansa - nyt on Runotalon aika.

Toinen hyvä asia: Olin eilen ilman särkylääkkeitä koko päivän ja tämä päivä on alkanut ilman lääkkeitä. Tunnen itseni lähes terveeksi. Aivotärähdys on ollut opettavainen kokemus. Mietin mihin ihmeeseen minulla on ollut kiire? Nyt muistan välillä levätä.

*



Voimaruno sivulta hakusanalla Peili löytyivät seuraavat voimarunot:



Kiiruhdan hitaasti lähemmäs
enkä osaa erottaa kasvojaan
tuon tutun ihmisen.

Olen nähnyt hänet
monesti elämäni aikana.

Hän on tullut minua vastaan
ollessani surussa, ahdistuksessa,
hän on tullut minua vastaan
iloni hetkissä.

Hän on minun peilikuvani,
hän, olen minä itse.

En ole tuntenut,
en ole katsonut
silmiinsä rehellisesti
nähden sen kaiken
mitä hän on.


*


Riisun hiljaa kaiken pois,
eilisen, tämän päivän, tulevat hetket.
Mitään ei jää lopulta jäljelle,
olen kuin lehdetön puu, lähes oksaton,
silti minun on äärettömän hyvä olla.

Kasvatan juuriani, perustaani,
sitä kautta kurkotan ylemmäs, laajemmalle.
Avaan silmiäni enemmän, enemmän
nähdäkseni oman itseni, kuvajaiseni
maailman peilissä selvemmin.

Tässä minä olen alastomana
aivan kuin tänne saapuessani.
Ei minulla ole mitään
enkä minä mitään tarvitse lisää,
minulla on jo aivan kaikki
tarpeellinen annettuna mukaani.

Alan ymmärtää oman suuruuteni,
oman ihmeellisyyteni.
Minä olen, hengitän.
Minä elän, teen omaa kudelmaani,
joka on tässä nyt.
Vain se on arvokasta ja merkityksellistä.


*



Liidän kirkkaalla peilijäällä
kera pienten ystävieni,
kullanhohtoiset turkit
loistavat auringossa,
karvakerät viistävät jään pintaa
kuin kauniit automaattilakaisijat.

Olen satumaassa,
jossa puiden oksilta
tippuvat tuhannet timantit.
Yritän kerätä niitä mukaani,
olen poiminut jo satoja
taskuihini, hattuuni, kaikkialle.

Luulenpa, että ne sulavat
kun palaan kotiini,
todellisuuteen,
jossa kaikki on niin toisin.


*



On otettava kiinni langanpäästä ja vedettävä siitä rohkeasti.
On uskallettava katsoa mitä omaan elämänvyyhtiin kätkeytyy.
Paljon kauniita asioita voi olla piilossa kaiken ylimääräisen alla.


Peili on siihen katsomista varten.
On aika nähdä omat kasvot oikeasti,
on aika katsoa silmiin omaa minää oikeasti.
Sisäinen hymy on sydämessäsi
ja se odottaa, että saa tulla esiin.
On aika olla oma itsensä ja toteuttaa omia unelmia,
tehdä niitä asioita joihin on sisäinen palo.


*


Tästä on hyvä jatkaa tätä päivää. Näethän omat kauniit todelliset kasvosi peilissä? Hymyillään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti