Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästä ♥ Runopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari
osa kuihtuu suurin osa menee talvilepoon, kesä on antanut laarit täyteen. Elämä on liike ja lepo. Ihmiselle lepovaihe voi olla joskus vaikeaa, on vaikeaa päästää irti, vain olla.. Siihen voi auttaa luonnossa kulkeminen, hiljaisuus ja oivallukset, sen näkeminen mikä on jo riittävän valmis. ei ole mitään likaista riisuttavaa, on vain täyteyden riisumista, uuden tilan raivaamista..Eihän luontokaan likaan kuole, vaan elää omaa rytmiään, neljää vuoden aikaa.. Runosi synnytää laajempiakin ajatuksia, ikäihmisenä koen eläväni omaa neljättä vuoden aikaa. Elämän syksyä, en tiedä sen ajallista määrää, elämän syksy voi olla koko elämän parasta aikaa, Mahtava värien kirjo muistojen dianauhassa
Aikatherine, kiitos tästä viestistä, sait minut ajattelemaan tätä runoa uudella tavalla...neljä vuoden aikaa saa myös paljon mietteitä aikaan. Elämän syksy: päiväkirjojani tutkineena olen juuri miettinyt tätä asiaa, sitä miten me emme kuitenkaan muutu sisimmältämme paljonkaan, vanheneeko sisin lainkaan? Luulen, että ei. Viisastuu, kypsyy, löytää elämästä paljon, muistoja kertyy, elämän matkaa, kokemusta <3
Kiva kuulla, juuri tätä palautetta tarvitsen, että osaisin tehdä oikeita asioita, sillä on tietenkin kiva laittaa tänne sellaista mistä tulee muillekin hyvä mieli :)
Lahoamisen riemunäytelmä saa hurmioon ja tuntee itse, miten on osa tätä murroksen juhlaa.
VastaaPoistaMahtava kuva.
♥
Oi miten vahvasti sen ilmaisitkaan, kyllä, tuoksut, värit kaikki - mukana ollaan täysillä <3
Poistaosa kuihtuu suurin osa menee talvilepoon, kesä on antanut laarit täyteen. Elämä on liike ja lepo. Ihmiselle lepovaihe voi olla joskus vaikeaa, on vaikeaa päästää irti, vain olla.. Siihen voi auttaa luonnossa kulkeminen, hiljaisuus ja oivallukset, sen näkeminen mikä on jo riittävän valmis. ei ole mitään likaista riisuttavaa, on vain täyteyden riisumista, uuden tilan raivaamista..Eihän luontokaan likaan kuole, vaan elää omaa rytmiään, neljää vuoden aikaa.. Runosi synnytää laajempiakin ajatuksia, ikäihmisenä koen eläväni omaa neljättä vuoden aikaa. Elämän syksyä, en tiedä sen ajallista määrää, elämän syksy voi olla koko elämän parasta aikaa, Mahtava värien kirjo muistojen dianauhassa
VastaaPoistaAikatherine, kiitos tästä viestistä, sait minut ajattelemaan tätä runoa uudella tavalla...neljä vuoden aikaa saa myös paljon mietteitä aikaan. Elämän syksy: päiväkirjojani tutkineena olen juuri miettinyt tätä asiaa, sitä miten me emme kuitenkaan muutu sisimmältämme paljonkaan, vanheneeko sisin lainkaan? Luulen, että ei. Viisastuu, kypsyy, löytää elämästä paljon, muistoja kertyy, elämän matkaa, kokemusta <3
PoistaIhana postaus :) mukavaa viikonlopun jatkoa.
VastaaPoistaKiva kuulla, juuri tätä palautetta tarvitsen, että osaisin tehdä oikeita asioita, sillä on tietenkin kiva laittaa tänne sellaista mistä tulee muillekin hyvä mieli :)
Poista