VoimaPuutarha 2013 - helmikuu
Olen avoin
Aivan kuin pieni talvesta selvinnyt kukkanen
ottaa vastaan sille auringon tarjoaman valon ja loisteen,
niin voin olla minäkin avoin kaikelle.
Luotan, että kaikki tarvitsemani virtaa luokseni.
Avoimuus on läheistä sukua rehellisyydelle. Tuntuu hyvältä saada olla rehellinen. Totuuden puhuminen keventää sydäntäni. Maailma on välillä monimutkainen ja silloin rehellisyys ei ole helppoa. Olen pakkomielteisen rehellinen. Suora ja rehti on oltava, kävi miten kävi.
Mitenköhän edellinen liittyi kauniisiin ajatuksiin kukasta, avoimuudesta ja auringosta? Otan uuden näkökulman: On hyvä lähteä päivään aamusta alkaen avoimin mielin. Hyräillä jo keittiössä aamupalaa laitellessa. Miettiä valmiiksi kaikkea ihmeellistä ja ihanaa mitä päivä voikaan tuoda tullessaan.
Kyllä - ihan varmasti joskus on tuollaisia ihania avoimia pienen kukan aamuja. Ne ovat upeita, rakastan niitä! Noin joka kuudes aamuni on täysin toisenlainen. Tänään oli sellainen. Miten aamut ja päivät voivatkin olla niin erilaisia tunnetiloiltaan ja mistä ne oikein tulevat?
Muistan kyllä: Olen kirjoittanut siitä miten voi luoda hyvän päivän jo edellisenä iltana nukahtaessaaan ja se toimii. Vaan ei toimi aina.
Edellisenä iltana minulla on varmasti hiipinyt jokin pieni epäilys: Voisiko se aamu sittenkään olla niin hyvä ja Pam! Siinä ollaan, ei tule hyvä aamu - ei vaan tule.
Tahdoin kirjoittaa kauniisti avoimuudesta ja kukasta, mutta nyt olen tällaisella tuulella, joten on parempi antaa kukan olla rauhassa. Siis luotan, hyväksyn ja annan olla. Minusta tuntuu, että huomisesta aamusta tulee huippuhyvä. Sellaiset aamut ovat aivan mahtavia. Silloin jalat eivät varmasti kosketa maata lainkaan kun leijun kohti työpaikkaa. Sitä jään odottelemaan....
Tämän illan vietän paketoiden huhtikuun voimapuutarha kortteja, sillä ne lähtevät postiin huomenna. On hienoa, että meillä on niin vaihtelevat vuodenajat. Huhtikuun kortit ovat tunnelmaltaan aivan erilaisia kuin talviset alkukuukausien kortit. Minä tietenkin pidän eniten keväästä.
Aarrekarttakurssin bloggaajia on nyt yhteensä neljä tai oikeastaan viisi, sillä Piia bloggasi jo kauan sitten aivan ensimmäisenä. Odotahan vaan kun kaikki ovat vauhdissa niin aarrekarttailun parissa on paljon kiinnostavaa seurattavaa aivan varmasti. Voimakurssi etenee tasaisella tahdilla eteenpäin. Tänään alkoi kurssin toinen jakso. Minulla kävi hassusti: aamulla kirjoittaessani tehtäväkirjaa huomasin, että olin koko edellisen viikon päivännyt itseni vuoteen 2012! Mikähän viesti tuommoisella kömmähdyksellä on minulle? Vielä en sitä keksinyt.
Nyt minun on ihan oikeasti lähdettävä paketoimaan niitä voimakortteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti