Lokakuun runoja & mietteitä

PS Uusimmat lokakuun voimarunot täällä

*

Kysymyksiä

Kauniilla kedolla istuu pieni menninkäinen.

Silmänsä ovat suljetut, mutta korvansa kuulevat hyvin.

Lähesty häntä varovasti, kuiskaa kysymyksesi.

Kun tuuli suhisee puiden oksissa,

voit kuulla vastauksen kysymykseesi.

Hän tietää.

Tänään etsin niin kovasti vastauksia isoihin kysymyksiini. Tiedän kuitenkin, että vastaukset tulevat sitten kun niiden aika on. Näin olen kirjoittanut 3.10.2009. Aika hassua, että tänäänkin on ollut jonkinlainen vastausten etsimisen päivä. Nyt minulla on vastauksia isoihin kysymyksiin ja etsin vastauksia niihin pienempiin. 

Huomaamattani olen liittynyt mukaan tanssiin

Aurinko tanssii kanssani tänään piiritanssia, 

kuu oli yöllä kanssani tangon taivutuksissa.

Maa on polkannut kanssani yötä päivää viime aikoina, 

vesi on keinuttanut minua valssin tahtiin.

Olen yhtä maan ja luonnon kanssa; 

taivaiden linnut kiitävät ohitseni vauhdilla.

*

Villit niittykukat katsovat minua tänään keimaillen,

ne heilauttelevat lanteitaan tuulen puhaltaessa hellästi

niihin vauhtia taivutuksissa, venytyksissä

tuulen tahtiin.

Oi, miten tahtoisin olla niityn kukkanen minäkin. 

Huomaamattani olen liittynyt mukaansa tanssiin, 

siellä minä olen tuulen venyteltävänä, 

auringon hyväilemänä tänäänkin.

*

Tuulinen pyörre kulkee lävitseni;

en ole siinä itse mukana

vaan minun oma tuulinen olemukseni

lähtee tanssiin maan tuulen kanssa.

Taivaan tuuli saapuu paikalle

ja vesien tuuli on pyörteinä

aaltojen harjalla kiitäen.

Olen tuulien tanssissa,

leikissä niin syvällä

niin keskellä kaikkea,

että olen mennä riemusta ja voimasta,

tahdon tunteesta sekaisin.

Voimallinen on tuulen hyväily,

sen kosketus katseessa, mielessä;

tuuli avaa uusia näkymiä,

joita katselen

henkeä tänään pidättäen, ihaillen.

*

3.10.2010 kirjoitin blogiini nuo yllä olevat runot ja kerroin tunnelmiani Äitimaa messuilta. Osallistuin silloin messuille ensimmäisen kerran:

Olen viettänyt kaksi päivää Äitimaa messuilla. Olen kiitollinen kaikista tapaamistani ihanista, persoonallisista ja erityisen ystävällisistä ihmisistä. Tuntuu, että sain niin paljon, että minun on hetki sulateltava kaikkea. Runotalo on varmasti ottanut askeleita eteenpäin näiden kahden päivän aikana ja minä kuljen vahvasti mukana noissa askeleissa. Olen iloinen, että mukanani messuilla olivat avopuolisoni Juha ja nuorin siskoni Heidi. Suuri kiitos kuuluu heille heidän antamastaan tuesta ja avusta messujen aikana.

Aina ei voi aavistaakaan mitkä asiat elämässä ovat lopulta ne kaikkein tärkeimmät. Aina ei voi tietää mikä askel johdattaa lopulta oikealle polulle. Saattaa olla, että huomaat kauempana jotain kiintoisaa ja lähdet suunnistamaan sitä kohti. Ajattelit vain poiketa katsomassa, mutta yllättäen voit huomata löytäneesi elämääsi jotain uutta ja pysyvää, jotain millä on suurempi merkitys.

Kaikki kolme runoa kirjoitin kuluneella viikolla eräänä aamuna. Jostain luokseni virtasivat tuulen ja luonnon tunnelmat hyvin kevyesti ja kuitenkin todella vahvoina. Vahvasti tunnen, että minua kuljettaa voima, jonka armoille tahdon heittäytyä. Sen täytyy olla minun oma elämänvoimani. Se voima mikä minussa on ollut aikojen alusta, sellainen iätön ja ikuinen. Annan sen viedä minua, luotan siihen, elämäni kulkuun.

*

Tänään 3.10.2012 olen haaveillut metsäpuutarhasta. Sellaisesta japanilaisen puutarhan tyylisestä. Haluaisin valmistaa sementistä lyhtyjä, jotka sammaloituisivat ja asetella niitä valaisemaan puutarhaani. 

Keräsin yrttipuutarhasta vielä mintun ja iisopin lehtiä kuivumaan teeaineiksi. Jälleen lupasin itselleni, että ensikeväänä olen ahkera. Silloin kerään nokkosia ja muita teeaineksia luonnosta. Kukkasipulitkin ovat jo matkalla luokseni. Saatan päästä istuttamaan viikonloppuna, jos ehdin noutaa sipulit postista. Montako kuukautta vielä kevääseen? Ei kovin montaa...

Lisää voimarunojani täällä.