12 viehkeintä näkymää iltakierroksellani

Huomaan luovani innostuneena uusia tulevia voimakortteja. Varastossa alkaa olla paljon kauniita kuvia tältä kesältä 2012. Toistaiseksi on ollut sateinen kesä. Onneksi on kuitenkin aika lämmintä. Puutarhassa on rehevää eikä ole haitannut, että olen laiska kastelemaan.

Tein normaalin iltakierrokseni puutarhassa ja keksin, että laitan tänne 12 viehkeintä näkymää, jotka löydän. Tässä yläpuolella on ensimmäinen. Ulko-oven vieressä on iso yrttiruukku.

Heti portaiden vieressä kasvaa syreeni, johon kietoutuu elämänlanka. Se on jo matkalla kohti taivasta. Valkoisia kukkia saamme vielä hetken odottaa.

Sormustinkukka on hiekkaterapiapolkujen puutarhan alkupäässä ihan yksinään. Se saa myöhemmin varistaa siemenensä hiekalle, josta kerään iloisena pikkutaimet kesällä 2013. Mitähän Runotalolle ja maailmalle silloin kuuluu?

Akileijat ovat yhä vain suloisempia. Niiden väri on jotenkin tummentunut. Osa kukista on jo muuttunut siemenkodiksi. Kerään kodat talteen, mutta en ihan vielä.

Hilpeä harjaneilikka on availlut nuppujaan ja nyt tiedämme sen värin. Vieressä on toinen, joka on pinkki ja hieman kauempana kukkii valkoinen harjaneilikka. Ne pääsevät kuvaan joku toinen kerta.

Tämä kuunliljan nuppu pääsi kuvaan, kun pidän niin kovin sen mietiskelevästä asennosta. Näen usein kukkasten pitävän kättä poskellaan aivan kuin me ihmiset jotain pohtiessamme.

Keltasormustinkukat aloittelevat kukintaansa. Ne ovat turvassa tuohituomen alla. Jos tarkkaan katsoo niin näkee, että taustalla on penkin päässä sammaloitunut voimasiili. Se on se sementistä tehty. Tahtoisin tehdä niitä lisää, vaikka ihan myytäväksi saakka. Ehkä loppukesästä voisin tehdäkin? Sitten ne olisivat puolisammaloituneita kesällä 2013. Oi, miten olenkaan kauas katsovaisella tuulella tänään.

Ukonkello on kaunis näin nupullaan. Taitavat useimmat kasvit olla kauneimpia juuri näin ennen varsinaista kukintaa. Valo on jälleen ihmeellinen vihreillä lehdillä. Sitä jaksan aina ihmetellä.

Yleensä jätän tällaiset näkymät kuvattavien ulkopuolelle, mutta valkeat terälehdet ovat vastustamattoman kauniita tummalla multapinnalla. Käytän puisia kertakäyttöveitsiä merkitsemään kylvörivejä. No, nyt nekin ovat kuvassa mukana - ajatella:  kauneimmissa näkymissä.

Takapihan sormustinkukat ovat hyvin erilaisia kuin etupihalla oleva yksinäinen kukkija. Täällä valo loistaa valaisten satumaisesti ja kukat kasvavat harvemmassa varressa. Täällä sormustinkukat ovat myös paljon korkeampia. Näitä on vasta kolme täällä. Siirsin ne tänne kesällä 2011. Nyt kun nämä kylvävät siemenensä tähän maahan niin saattaa olla, että pääsen kuvaamaan sormustinkukkamerta. Tapahtuukohan se kesällä 2015? Mitähän maailmaan silloin kuuluu?

Puutarha tarjoaa aina yllätyksiä. Pidän tätä kukkaa rikkaruohona. Nimi on muistaakseni kannusruoho. Huvimajan takaa pilkotti jotain kellertävää ja napsaisin kuvan. Oikeastaan ei yhtään hassumpaa. Annan sen toistaiseksi olla. Niin, tiedän että tämä tapaus etenee kuin kulovalkea eteenpäin. Kannusruohomeri jo kesällä 2013?

Aikaisemmin tekemiäni puutarhakierroksia löydät täältä. Linkki puutarhakierroksiin on myös blogin oikeassa sivupalkissa kohdassa Runotalon sivuja.