.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

torstai 19. huhtikuuta 2012

Kuka sinä olet?


Olen parhaimmillani omana itsenäni


Jos muistamme tämän kaikessa mitä teemme ja tavoittelemme niin tulemme onnistumaan. On äärimmäisen yksinkertaista olla oma itsensä. Toisaalta mikään ei ole helpompaa kuin eksyä raiteilta ja huomata jäljittelevänsä jotakuta tai kuvittelevansa, että olisi oltava jotain muuta kuin mitä on. Silloin kun ei tarkkaile itseään eikä yritä olla yhtään mitään on varmasti parhaimmillaan.


Vaatimaton ojakellukka

Kuinka kaunis ja täydellinen se onkaan omana itsenään



Muutumme jatkuvasti

Mikään ei koskaan pysy pitkää aikaa samanlaisena. Ojakellukalle on tulossa uusia nuppuja. Ihmiselläkin solut uusituvat koko ajan. Muistaakseni uuden tavan oppiminen vie noin 30 päivää ja siinä ajassa solut uusiutuvat. Ihmeellistä. Me uudistumme ja muutumme. Silti meissä on sama perusolemus, joka on muuttumaton ja joka on parhaimillaan ollessaan juuri se mikä se on.

Nuppujen, jotka ovat tulossa kukkaan ei kannata yrittää olla voikukkia tai valkoisia juhannusruusuja. Se ei tule onnistumaan. Jos ojakellukat sellaista yrittävät niin ne näyttävät surkeilta kopioilta. Ei lainkaan voikukilta tai ruuusuilta. Tuoksukin on olematon. Ojakellukan nuppujen kannattaa olla sitä mitä ne oikeasti ovat.


 Vahvasti omana itsenään ne tulevat onnistumaan




Me emme näe omaa
todellista olemustamme tai erikoislaatuisuuttamme


Johtuukohan se siitä, että olemme niin lähellä itseämme? On vaikea nähdä itsensä muiden silmin tai itsensä ulkopuolelta.

Ojakellukan nuput ovat valtavan kauniita. Niissä on nukkainen samettimainen pinta. Miten kauniisti varret kaartuvatkaan. Nuput ovat kuin viininpunaisia samettisia kelloja.


Mitä kaunista ja ihmeellistä liikkuukaan kukan sisimmässä?




Ojakellukan kukinta on ohi


Edelleen kukka on kaunis omalla tavallaan. Oikeastaan se on nyt hauskempi ja hellyyttävämpi enemmän elämää nähneenä. Ojakellukka on omana itsenään. Miltä sinusta tuntuu ? Hyvältähän se näyttää, varmaan siitä tuntuukin hyvältä. Se säteilee hyvää oloa, omaa olemassa oloaan. Se riittää, ei tarvita mitään enempää. Ei mitään sen kummempaa.


Hän loistaa kuin pieni aurinko omana itsenään



Minä olen Runotalon Sari. Hauska tavata sinut. Kuka sinä olet?


Lähdetään matkalle itseemme. Tullaan yhä enemmän ja rohkeammin itsemme näköisiksi. Ollaan ulospäin sitä mitä olemme sisimmässämme. Annetaan oikean itsemme loistaa ja tulla esiin. Meissä on omaa erityislaatuisuuttamme. Yksikään meistä ei ole toisensa kaltainen. Korostetaan sitä mitä juuri meissä on.


Löydetään itsemme ja tehdään siitä jotain erityistä!


Tähän loppuun läsnäolon hetkeksi sopii kesällä 2011 kirjoittamani Ammennan voimaa teksti, jossa ovat nämä samat ojakellukan kuvat. Juttu löytyy täältä.

2 kommenttia:

  1. Minä olen Uuna, vaikka kommenttinimi väittää muuta. Eri blogeihin ei saa eri nimeä, koska blogit ovat saman profiilin alla. Niin on vain helpompi kulkea.

    Olen juuri kuin tuo ojakellukkasi. Olen todennut sen erityisesti nyt kasvihuoneen myötä. Olen lampsinut suuret saappaat jalassa ja muistellut miten lapsesta asti olet tykännyt kulkea saappaissa ja pihavaatteissa.
    Yhdessä välissä yritin muuttua parin ystäväni kaltaiseksi korkokenkineen. Kaikki oli vaikeaa, eikä se ollut minä. Nyt olen palannut minuksi ja on niin hyvä. Välit näihin kahteen ystävään ovat etääntyneet. Antaa heidän mennä omaa tietään, minä lampsin täällä väriä poskessa. Nyt on hyvä.

    Kirjoituksesi on niin viisas ja hieno. Nyökyttelen jokaisen lauseen jälkeen.
    Eilen olin jo menossa puotiin, kun tuli tyttäreltä sähköposti ja sitten ... Nyt lähdemme mammaa auttamaan. Menen viikonloppuna, koska haluan kierrellä ja ihailla rauhassa kaikkea hienoa, mitä sinulla on. Kirja-asia on kunnossa, mutta yhden tyhjänkin kirjan haluan. Ei koskaan tiedä, mitä siihen alkaa syntyä tai kerääntyä :-)
    Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  2. Uuna, kuulun varmaan samaan ulkovaateheimoon. Ulkona on lumimyrskyn tapainen menossa, joten nyt en pääse ulos. Voisihan sinne mennä, mutta olen salaa hieman vihainen luonnolle, kun ei anna jo kevään tulla lämpimänä. Täytyy luottaa tarkoitukseensa. Katselen lumisateen tanssia ikkunasta. Hyvä olla sisällä lämpimässä. Olen kiitollinen sitten kun vihdoin pääsee lampsimaan pitkin pihapolkuja.

    Mukavaa, että puotiin olet tulossa. Tahdonkin muuttaa nettikauppa nimikkeen joksikin pehmeämmäksi...tulen pian keksimään jotain :) Kiitos Uuna, toivon, että sinulla on hyvä päivä tänään omana itsenäsi missä kuljetkin. Toivon, sitä kaikille!

    VastaaPoista