lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 viimeinen puutarhakierros - Tervetuloa 2012!


Vuoden 2011 viimeinen puutarhakierros
on kuulaan valoisa ja puuteriluminen



Myrsky on pudottanut vanhan koivun
 jäkälöityneitä oksia käytäville


Pimu kuuntelee
maisemaan kätkeytyviä ääniä


Tienhaaran kuuseen
eivät kynttilät ehtineet laisinkaan


Toissakesäinen lemmikkikimppu
on yhä kaunis




Luontoystävällisiä ilotulitusraketteja
Makaan selälläni maassa, katselen taivaalle
 Annan mielikuvituksen lentää


Näkymä kylätielle puutarhasta
- vanha sankka metsä
katosi muutamassa päivässä


Näkymä tienhaarasta
Taivas vesivärein maalattu







Eteläpäädyn yrttitarhassa
Valoa

Tervetuloa 2012!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Primula elatior - Etelänkevätesikko


Hei, täällä olemme edelleen hiekkapolun alkupäässä. Tässä uudelleen kuva, jossa näkyy vasemassa reunassa hopeahärkkiä ja seuraavaksi etenemme polvillamme edeten vajaan puolen metrin verran. Katsellaan edelleen vasemmalle puolelle.

Tässä kuvassa tuo hiekkakäytävä on harvinaisen siisti. Olen kertonut jo aiemmin miten pidän hiekkakäytäväterapia päiviä. Poistan kaikki rikkaruohot käytäviltä ja sitten tasoittelen pienellä haravalla. Tulee hyvä mieli kun näkee työnsä jäljen. On mukava edetä hitaasti kuunnellen lintujen laulua ja tuulen suhinaa puissa. Kaikenmaailman pörriäisiä lentelee ympärillä ja maassa mönkii toinen toistaan kummallisempia ötököitä. Siinä kyllä kaikki murheet ja huolet unohtuu.


Tässä on polun seuraava kasvi. Oikeasti aloin muistella, että siirsin tämän kokonaan pois tästä paikasta elokuussa. Taisin saada tuolloin idean, että siirtäisin tätä esikkoa kuunliljojen sekaan, koska nämä kukkivat aikaisemmin kuin kuunliljat. Tällä tavoin kuunliljapenkki ei ole niin pitkään tyhjänä. Siirsin sinne myös kevätkaihonkukkaa.

Lajimääritys on minulle taas hankalaa. Olen ostanut tämän esikon muutama vuosi sitten keväällä tavaratalosta sisäkukaksi. Tiedättehän miten ihania ovat ensimmäiset esikot, jotka taitavat nykyään tulla jo tammikuussa kauppoihin. Katselin jälleen puutarhakirjojani ja veikkaan, että tämä voisi olla etelänkevätesikko. Esikoita on tosi monta erilaista.

Tämä esikko on viihtynyt hyvin kukkapenkissä ja koska se oli niin valtaisa pehko niin minun oli aika jakaa se. Esikot suositellaan jaettavaksi kukinnan jälkeen ja niin minä sitten teinkin. Voi olla, että se nousee uudelleen tällä entisellä paikalla, sillä aina saattaa jäädä pieniä juuren paloja maahan. Haluaisin yhden valtaisan esikkomättään sijaan laajan mattomaisen esikkomeren. Siihen voi mennä aikaa. Jännää nähdä miltä kuunliljojen penkissä keväällä näyttää. Laitan kuvauslistalle muisiin, että kuvaan tilanteen, vaikka se ei varmasti ole kuvauksellinen vielä muutamaan vuoteen.

Puutarhakirjaa selatessa muistin, että on olemassa valkoinen palloesikko ja lisään sen nyt hankintalistalleni. Minulla ei ole vielä valkoista esikkoa ja pidän paljon valkoisista kukista.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Akileijan siemenkodat


Akileijat ovat hienoja kukinnan jälkeenkin. Siemenkodat ovat kauniita kukkakimpuissa tai ne voi jättää talventörröttäjiksi kukkapenkkiin. Siemeniä on helppo kerätä: minulla on maljakollinen näitä heliseviä kaunottaria. Lokakuun utuisessa maisemassa kuivuneet kukkavarret ovat epätodellisia ja siksi niin viehättäviä. Tunnelmaan voi uppoutua, antaa sen viedä mukanaan, jonnekin missä ei ole aikaa eikä paikkaa...












sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Akileijan runoviesti


Etsin kuvakansioista runollisia akileijoja. Lisään vielä sopivat runot. Tänään on mukava olla sisällä, sillä ulkona sataa vettä. Lumi katoaa hyvää vauhtia, enkä halunnut tehdä viikonlopun puutarhakierrosta lainkaan. Onneksi voin seikkailla puutarhasuunnitelmien maailmassa kuvien kautta.













Ihana siivilöityvä valo
kajastaa metsän reunassa
heijastuen puiden lehtiin
Olen onnellinen




Maailma
taianomainen ja ihmeellinen












Tunnen voimani
loistan kuin aurinko
lämmitän ympäristöni






Syvällä metsän siimeksessä hehkuu ja loistaa
Löydän jos tahdon

lauantai 17. joulukuuta 2011

3. Aquilegia vulgaris - Lehtoakileija


Tänäänkin olemme pääpuutarhan keskipolun alkupäässä. Hopeahärkin joukossa kasvaa myös vaaleanpunainen akileija.

Tarvitsen taas puutarhakirjan apua. Avaan rakkaimman puutarhakirjani, jonka sain äidiltäni jouluna -97. Silloin aloin opetella puutarhan kukkia. Istuin illat keittiön pöydän ääressä hahmotellen leivinpaperille isoa keltaista kukkapenkkiä, joka oli ensimmäinen iso kukkamaani. Se oli noin 10 metriä pitkä ja parisen metriä leveä aurinkoisen pihan kukkapenkki. Istutin sen täyteen keltaista ja miten se houkuttelikaan perhosia loppukesän päivinä. Tuota puutarhaa minulla ei enää ole ja ehkä juuri siksi vierastan nykyään keltaista. Keltaista minulla on nykyään vähän alapihalla, koska on olemassa muutamia ihastuttavia keltaisia kukkia.



Palataan takaisin tähän hetkeen ja akileijoihin. Puutarhakirjani on Perennat/ Kotipuutarhan kauneimmat monivuotiset koristekasvit (Lena Månsson & Bertil K. Johanson). Olen löytänyt kirjasta paljon hyödyllisiä neuvoja. Kirjassa on luku kuutamopuutarhasta, jonne valkoiset akileijat ja hopeahärkki sopivat hyvin. Tahdon lisätä listaani valkoisen akileijan hankinnan. Ajatella, että se puuttuu vielä kokonaan puutarhastani.


Kirjassa on luku otsikolla Vanha englantilainen torpanpuutarha. Siellä kasvit saavat vaeltaa vapaina ja lisää istutetaan sinne missä on tilaa. Erilaisia kasveja on useita eikä yhtä lajia välttämättä mahdu kovin paljon.

Itse olen ajatellut, että samaa kasvia pitäisi olla isoja alueita, jolloin tulisi näyttävyyttä, mutta se ei päde kaikessa. Näitä akileijoja on siellä täällä, eniten härkkien seassa, mutta ne ovat itsekseen valinneet paikkoja myös muualta puutarhasta. Annan niiden valita vapaasti.


Nämä kaunottaret löytyivät muutamia vuosia sitten, kun kuulin vanhasta tontista, josta oli purettu asuinrakennus. Sieltä sai pelastaa kasveja, sillä tontti myllättäisiin pian lopullisesti ja kaikki katoaisi. Tunnistin akileijan lehdet, mutta en tiennyt millainen akileija kaivamistani juurakoista tulisi.

Olen päätellyt, että nämä olisivat lehtoakileijoja. On olemassa myös alppiakileija, jaloakileija ja japaninakileija. Puutarhaan voi ilmestyä yllätyksellisiä uusia akileijoja kun erilaiset kukat sekoittuvat keskenään. Siemenistä ei välttämättä synny ihan samanlaista kuin emokasvi on.


Akileijat ränsistyvät kukinnan jälkeen eli on hyvä jos ne kasvavat toisten kasvien joukossa, joilla on kaunis lehdistö läpi kesän.

Minun akileijani kukkivat kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta ainakin jaloakileijat kukkivat jo paljon aikaisemmin. Haluaisin myös jaloakileijoja. Niitä olisi varmaan helppo kasvattaa siemenestäkin.

Olen kesäisin kylvänyt perennojen siemeniä alkukesästä ruukkuihin ja istuttanut loppukesällä pienet taimet paikoilleen. Aina kaikki kylvökset eivät onnistu. Taidan kokeilla valkoisen akileijan kylvämistä ensi kesänä. Tällä menolla työlistastani tulee tosi pitkä, kun haluan saada lähes kaiken.



Kasvupaikka härkkien seurassa on puolivarjoinen ja ehkä hieman liian kuiva akileijoille. Ne voisivat kasvaa rehevämmin tuoreemmassa ja multavammassa maassa. Lehtomaista maastoa löytyisi takapihaltamme, jossa hallitsevat saniaiset ja ikävä kyllä myös palsamit. Olen saanut lemmikin leviämään siihen suuntaan, joten miksei akileijakin sinne asettuisi.


Nyt kun katson kuvia tarkemmin niin saattaa olla, että tässä on oikea lehtoakileija ja edelliset olivat kenties jaloakileijoja. Jos joku on viisaampi ja osaa kertoa niin jättäkää minulle kommenttia. Olen jo ihan päästäni pyörällä näiden kanssa.



Joukossa on myös tummanvioletti yksilö. Ensi kerralla teen akileijan runoviestin ja ajattelin tehdä vielä erillisen jutun akileijan kauniista siemenkodista.