Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästä ♥ Runopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari
Niin, luulen ymmärtäväni... Aina ei varmasti käytännössä ole rikasta olla erilainen, mutta toivon, että maailmassa opittaisiin näkemään erilaisuus enemmän rikkautena.
Pihapiirissä kasvoi useita vuosia, yhdessä varressa Valkoinen Kurjenkello. Emme istuttaneet, tuuli toi siemenen. Ne vuodet puhuttelivat ja opettivat hyväksymään erilaisuuden ihmisyydessä ja luonnossa. Kurjenkello kasvoi erityisen pitkäksi se oli tuettava ja se oli kaunis useine kukintoineen. Erilaisuus on vaurautta.
Hieno tarina. Erilaisuuden hyväksyminen ja sen näkeminen arvostettavana asiana on mielestäni tärkeää. Olisipa yksitotista jos kaikki olisivat aivan samanlaisia. Upeaa, kun on niin ihmeellinen, rikas maailma ympärillämme - niin ihmiset kuin eläimet ja kasvit. Varmasti kaunis kurjenkello ja vielä itse valitsi paikkansa eli tiesi missä viihtyisi.
Kurjenkello valitsi kesän iltapäivän aurinkoisen ruohomättään omenapuun oksien katveessa ja mikä tärkeintä näkyvällä paikalla jossa hänet huomioidaan ainoaksi pihapiirin valkoiseksi kurjenkelloksi.
hieno kuva mansikanlehdestä, mutta tuosta "Erilaisuus on rikkautta" olen toistakin mieltä, mutta ehkä sitä ei voi tänne kirjoittaa.
VastaaPoistaNiin, luulen ymmärtäväni... Aina ei varmasti käytännössä ole rikasta olla erilainen, mutta toivon, että maailmassa opittaisiin näkemään erilaisuus enemmän rikkautena.
VastaaPoistaPihapiirissä kasvoi useita vuosia, yhdessä varressa Valkoinen Kurjenkello. Emme istuttaneet, tuuli toi siemenen.
VastaaPoistaNe vuodet puhuttelivat ja opettivat hyväksymään erilaisuuden ihmisyydessä ja luonnossa.
Kurjenkello kasvoi erityisen pitkäksi se oli tuettava ja se oli kaunis useine kukintoineen.
Erilaisuus on vaurautta.
Hieno tarina. Erilaisuuden hyväksyminen ja sen näkeminen arvostettavana asiana on mielestäni tärkeää. Olisipa yksitotista jos kaikki olisivat aivan samanlaisia. Upeaa, kun on niin ihmeellinen, rikas maailma ympärillämme - niin ihmiset kuin eläimet ja kasvit. Varmasti kaunis kurjenkello ja vielä itse valitsi paikkansa eli tiesi missä viihtyisi.
VastaaPoistaKurjenkello valitsi kesän iltapäivän aurinkoisen ruohomättään omenapuun oksien katveessa ja mikä tärkeintä näkyvällä paikalla jossa hänet huomioidaan ainoaksi pihapiirin valkoiseksi kurjenkelloksi.
VastaaPoistaKuulostaapa oikein, oikein hyvältä :)
VastaaPoistaNiin kaunis!!
VastaaPoistaErilainen :)
VastaaPoista