.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

perjantai 26. elokuuta 2011

Voimauttava puutarhakierros - ota kädestäni, mennään...


Ystäväiseni, ota kädestäni,
astele kanssani puutarhaani


Ovella lähtiessämme vilkuttavat
suloiset orvokit vallattomina
sinkkiämpärin reunojen yli ryöpyten



Ikkunan alla loistaa
puhtaanvalkoinen kukkameri,
reunaltaan maahumala valuu maahan saakka


Saavumme ääneti,
polvistumme katsoaksemme tarkemmin
liljojen maahan varisseita terälehtiä


Sitten huomaamme kaaret



Lähes spiraalit



Ihmeellisen valon leikin
- valo on tänään ihmeellinen


Heteiden vaellus, niiden kaaret


Rusokuusaman roosat kukinnot
 ovat vaihtuneet marjoiksi



Marjoja on valtavasti,
ne näyttävät iloisilta


Sammaleisella kivellä
 vaeltaa maahumala


Iiriksen varsista sidottu kranssi
luo omaa taideteostaan,
mukaan on liittynyt juurakoita



Vanha sammaloitunut voimasiili
tervehtii taianomaisella,
ystävällisellä katseellaan
puutarhapenkin päästä


Maksaruohot peittyvät ruohoihin



Polun mutkassa
on majesteettinen sormustinkukka


Pieniä siemeniä valmistuu sadoittain


Siemenet kylväytyvät hiekalle


Synnyttäen ensikesäksi


Tuohituomen runko
hohtaa valossa kauniisti



On onni omistaa
 kaksi runkoa samassa puussa


Kuukausimansikka...saat puolet


Jostain kuuluu ropinaa,
sataa vähäsen,
olemme suojassa
tuohituomen kaartuvien oksien alla


Illakon kukkanen tervehtii
ilkikurisesti hymyten,
on hiipinyt puutarhaan
kuin varkain jostain


Syysleimussa on vain yksi kukkiva varsi,
mutta sen tuoksu saa meidät sulkemaan silmät
ja viipymään hieman pidempään

Puutarha luovuttaa
voimansa ja energiansa
- on hyvä olla


Tänään oli hyvä kuvausflow. Paras syntyy pakottamatta. Kun otin kameran kaulaani roikkumaan minulla ei ollut mitään suunnitelmaa. Istuin portaille ja tapasin orvokin, sitten jatkoin matkaani. Valo on aina ihmeellinen juuri ennen sateen saapumista, samoin hiljaisuus. Tämä puutarhakierros oli puutarhani hiekkakäytävä osiossa, jota haluaisin kutsua terapiapuutarhaksi. Hiekkakäytävät ja sammaleiset kivet tekevät puutarhasta hieman japanilaisen zen-puutarhan oloisen.

Olen nyt lomaillut kolme viikkoa. Huomaan olevani enemmän läsnä puutarhassani kuin normaalisti työpäivien jälkeen tai niiden välissä. Olen tyhjentänyt mieleni ja luovuus on alkanut vallata tilaa sydämessäni. Vielä viikko lomaa jäljellä. Ehkä keksin keinon miten tämän kaiken voisi säilyttää normaalien arkirutiinien keskellä. Se olisi aivan valtaisa voimavara.

3 kommenttia:

  1. Kiitos, kiitos! Oli upea kiertää kanssasi! Uskomaton määrä toinen toistaan ihanampia kaunokaisia.
    Luovan leikkisää, lämpimän rauhaisaa viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kaunista - kiitos kierroksesta ja mansikoista. Minä näin rusokuusaman iloiset marjat iloisina helminä :)

    VastaaPoista
  3. Kiki, kiitos itsellesi, ihanaa, että kävit kierroksellani.

    Anja, kiitos, kun tulit kierrokselle. Rusokuusaman marjat tosiaan näyttävät iloisilta helmiltä, olisin voinut kirjoittaakin sen, jos vain olisin hoksannut...saatanpa ensi syksynä lainata ideaasi :)

    VastaaPoista