Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästä ♥ Runopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari
Sen minä kyllä arvaan, että Sinä Valokki keijukaishaltijat hyvin hoksaat :)
Seija Tuulikki, ihmettelen ja ihailen että mistä kummasta aina löydät näitä kauniita viestejä niinkuin tämäkin vanha balladi - kiitos Sinulle :) (tuo toinen säkeistö on hieno, voin nähdä kaiken silmissäni...)
Sellaisia ne ovat, keijukaishaltijat. Niitä ei helposti huomaa. Vasta tarkasti katsoen.
VastaaPoistaKeijut
VastaaPoistaTuomas tuskin torkahti
kun ihmeen nähdä sai
polulla neito ratsasti
- se oli unta kai.
Kuu loisti, helma utuinen
kimmelsi kastetta,
ja ratsun kultaharjassa
soi tuhat tiukua.
Tuomas päänsä paljasti
ja painui polvilleen.
" Sä olet varmaan enkeli
ja kuulut taivaaseen"
" Ei Tuomas, olet väärässä,
en tule sieltä, en,
vaan olen täällä käymässä
nummilta keijujen.
Tahtoisin kerran kokea
syleilyn maallisen
ja huulillani tuntea
suudelman ihmisen"
Tuomas tunsi palavan
rinnassaan rakkauden.
Hän uinui alla jalavan
keijua suudellen.
- mahdollisesti 1500-luvulta peräisin oleva balladi-
Sen minä kyllä arvaan, että Sinä Valokki keijukaishaltijat hyvin hoksaat :)
VastaaPoistaSeija Tuulikki, ihmettelen ja ihailen että mistä kummasta aina löydät näitä kauniita viestejä niinkuin tämäkin vanha balladi - kiitos Sinulle :)
(tuo toinen säkeistö on hieno, voin nähdä kaiken silmissäni...)
"Enkelit antaa"
VastaaPoistaKiitos :)
Niin, ja Enkeli olet itsekin :)
VastaaPoistaKiitos muistutuksesta :)
VastaaPoistaEnkeli - Sari :)