Runotalon Kerro kerro kuvastin - haaste

Lumi peitti vielä puutarhani, kun huomasin Virtauksen Hannen itsestään ottaman peilikuvan. Inspiroiduin Hannen kauniista kuvasta. Päähäni pälkähti, että voisin roudata valtaisan kylpyhuonepeilimme ulos puutarhaan. Tänään sitten raahasin peiliä ympäriinsä puutarhassa. Aina oli jotain mikä ei ollut hyvin - joko se olin minä itse tai sitten kuvassa näkyi vaikkapa autoni takapää. - Ei hyvä. Hyttysiä oli muuten myös.

Vieläkin jäi parantamisen varaa, mutta sain sentään jotain aikaan. Suosittelen apulaista pitämään peiliä pystyssä ja vielä mukavampaa, jos on joku kuskaamassa peiliä paikasta toiseen ja itse saa vain asettua poseeraamaan. Mutta hauskaa tämä oli. Tällaista en ole tehnyt koskaan aiemmin. Tässä täytyy olla jotain taikaa. Siitä olen ihan varma.

Kun kyllästyin ison peilin kuljettamiseen kaivoin laatikosta vanhan käsipeilin. Olipas vaikeaa saada osumaan kasvot kohdalleen. Sitten huomasin, että ikävuosia on sen verran, ettei voi peiliä maassakaan pitää ja katsella alaspäin. Joo, ei vaan voi.

Kaikenlaista voi hassutella, vaikka ei lapsi enää olekaan. Lapsenmielinen kylläkin olen - ehdottomasti.

Peilissä heijastuu sinitaivas. Mielenkiintoista.

Nyt haastan teidät kaikki kameran omistajat Runotalon Kerro kerro kuvastin - seikkailuun. Kun kuvastimesi on valmiina niin kerro siitä kommentoimalla tänne eli sitten voimme tulla sankoin joukoin katsomaan sinua peilistäsi. Siis jos sinulla on blogi. Jos ei ole ja haluat osallistua niin lähetä kuva minulle sähköpostilla, jolloin voin julkaista sen puolestasi blogissani.

Niin, että mikä tässä oli pointti? Saa leikkiä ja olla luova, sillä siitä tulee hyvä mieli. Ehkä peilikuvaus on myös keino katsoa itseään syvälle silmiin. Kannattaa ainakin kokeilla.

Olen iloinen, jos kerrotte tästä eteenpäin muillekin. Kuvia saa käyttää ja linkittää tänne.