Rauhan ja ilon kyyhkyt

Irrota itsesi maailman hälystä

mielesi syvyyksissä:




Valkoiset linnut,
rauhan ja ilon kyyhkyt
istuvat hiljaa ilta- ja aamuhämärässä
isojen vanhojen
viisaiden puiden oksilla.


Polku kiemurtelee
yhä syvemmälle metsään
joka ei ole pimeä ja paha
vaan täynnä valoa ja keveyttä,
uutta aikaa ja energiaa.




Lintujen silmät ovat ystävälliset,
sulat, höyhenet, kirkkaat puhtaanvalkoiset.
Olen sanaton, hymy on kasvoillain
linnut aloittavat laulun,
kuulenko sanat vai kuvittelenko vain:


Aamu on tullut, uusi kaunis aamu,
ilta on mennyt, uusi kaunis ilta.
Yö on uusi, syvä öinen,
aamu on täällä, auringonpaiste kirkkaus.




Jälleen kohotan
katseeni taivasta kohti,
mikä on kirkkaus, puhtaus
tuo niin valkoinen.
Se onko kyyhkyn puhtaus,
ilo puhdas värehtien,
joka soi yllä taivaiden kirkkauden.




Olen polulla kohti tuntematonta,
silti kuin kotiini suunnistaa saan,
matkalla lintua monta
uutta puhtoista mukaani
kulkemaan saan.




Takaisin en aio palata lain,
matkaani linnut valkeat nyt sain.
Runotalo