Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästä ♥ Runopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Gambian kissat ja koirat
Rannalla oli paljon koiria. Näin muutamia surullisen huonokuntoisia, mutta enimmäkseen olivat onneksi ihan kohtuullisen hyvävointisia. Kissoja tapasin hotellin ravintolassa. Niitä istui ja parveili pöydän ympärillä syödessäni grillattua barracudaa.
Tolla minä en selviäisi, sillä en kestä nähdä mitään huonosti pidettyjä eläimiä ja sietokynnykseni ylittyy hurjimmin koirien kohdalla. En mene enää Veronaan, vaikka rakastan oopperaa, sillä siellä voi nähdä koirille tehtävän ihan mitä vain.
Tuon kuvan toisen koiran kärsimys on mitä ilmeisin. Ei ole ihmisiltä pois, jos eläimiä pidettäisiin hyvin.
Leena, koirien kärsimys on minullekin rankkaa. Monella koiralla oli tuollainen katse silmissään kuin kuvan koiralla, katse josta puuttuu elämä. Jotenkin tuossa ympäristössä se kaikki tuntui helpommalta hyväksyä, kaikki tapahtui kuin nopeassa filmissä, jossa olin vain sivustakatsoja, joka ei voi ottaa vastuuta tapahtumista: kuollut kissa kadun varressa sai minulta vain parin sekunnin huomion, koiranpentu joka tonki jätteistä jotain raadon näköistä, oli suloinen pentu, mutta... Vuohet, kanat ja lehmät näyttivät enimmäkseen hyvinvoivilta, mutta nämä koirat, niillä ei kai ole ketään omistajaa varsinaisesti. Surullista.
Tolla minä en selviäisi, sillä en kestä nähdä mitään huonosti pidettyjä eläimiä ja sietokynnykseni ylittyy hurjimmin koirien kohdalla. En mene enää Veronaan, vaikka rakastan oopperaa, sillä siellä voi nähdä koirille tehtävän ihan mitä vain.
VastaaPoistaTuon kuvan toisen koiran kärsimys on mitä ilmeisin. Ei ole ihmisiltä pois, jos eläimiä pidettäisiin hyvin.
Leena, koirien kärsimys on minullekin rankkaa. Monella koiralla oli tuollainen katse silmissään kuin kuvan koiralla, katse josta puuttuu elämä. Jotenkin tuossa ympäristössä se kaikki tuntui helpommalta hyväksyä, kaikki tapahtui kuin nopeassa filmissä, jossa olin vain sivustakatsoja, joka ei voi ottaa vastuuta tapahtumista: kuollut kissa kadun varressa sai minulta vain parin sekunnin huomion, koiranpentu joka tonki jätteistä jotain raadon näköistä, oli suloinen pentu, mutta... Vuohet, kanat ja lehmät näyttivät enimmäkseen hyvinvoivilta, mutta nämä koirat, niillä ei kai ole ketään omistajaa varsinaisesti. Surullista.
VastaaPoista