Liidän kirkkaalla peilijäällä
kera pienten ystävieni,
kullanhohtoiset turkit
loistavat auringossa,
karvakerät viistävät jään pintaa
kuin kauniit automaattilakaisijat.
Olen satumaassa,
jossa puiden oksilta
tippuvat tuhannet timantit.
Yritän kerätä niitä mukaani,
olen poiminut jo satoja
taskuihini, hattuuni, kaikkialle.
Luulenpa, että ne sulavat
kun palaan kotiini,
todellisuuteen,
jossa kaikki on niin toisin.
Runotalo
Tanssiessani ruohikossa
näen linnun siipien liittyvän toisiinsa,
sen jalkojen kiertyvän kohti kuuta
ja nokan kurkottavan kohti aurinkoa.
Minä vain olen tässä
yhä syvemmällä ja pidemmällä
ruohikossa, heinänkorren ihossa,
niin syvällä, etten koskaan
voi ikinä enää unohtaa
sitä tuoksua joka unessani on.
Runotalo
Hmmmmmmmmm
kaariholveja,
kaikki ei aina ole
sitä miltä ensin näyttää,
ei todellakaan.
On niin monia mahdollisuuksia
ja muotoja kaikilla asioilla.
Tämä pätee ihan kaikkeen,
riippuu näkökulmasta,
paikasta ja tilanteesta
myös katsojasta.
Runotalo
Olen kuvannut jäisiä ruusunkiulukoita ennenkin, mutta huomaan taas juuttuneeni hupustani oksiin. Pääsivät ruusut taas yllättämään piikkisyydellään. Nämä luonnon tarrat tarraavat todella hyvin. Minua naurattaa, kun en meinaa päästä irti. Suosittelen lämpimästi kaikille konttausta ruusupuskissa...
Maailman voi kokea niin monella tavalla. Itselleni kaikki on ollut viimeaikoina epätodellista. Huomaan katselevani elämääni ja tapahtumia kuin itseni ulkopuolelta. Elän yhä pienempinä kerta-annoksina. En tahdo ajatella pitkälle eteenpäin. Mitä pienempiin osiin pilkon viikkoni, päiväni tai jopa tuntini niin sitä kevyempi on oloni. Usein se hetki jossa olen, on oikein hyvä hetki elettäväksi, kun vain huomaan olevani tuossa hetkessä.
Mukavaa tulevaa viikkoa - otetaan se pieninä annoksina nauttien!
Sari..
VastaaPoistaniin kauniita nuo kuvat..
minäkin olen heitä kuvaillut, ovat kuin pieniä tonttuja pakkasen sylissä..
kauniita, koskettavia ovat runosi tänäänkin..
Ollaan hetkessä, ollaan itsessä..ja läsnä muiden kanssa..
ihanaa tätä päivää sinulle, halauksin!
Kiitos Hanne. Minäkin olin näkevinäni kuin pieniä, iloisia menninkäisiä noissa kuvissa. Hyvää itsenäisyyspäivää, läsnäoloa ja halaukset :)
VastaaPoistaKaunista, ihan itkettävän kaunista. Kuvia ja runomaailmoja. Hetkien pilkkominen on varmasti hyvä keino, elää paremmin juuri olevassa hetkessä. Rynnistämättä jo ajatuksissaan seuraavaan tekemättömään asiaan. Tuossa olisi paljon minulle opettelemista. Olen sellainen paikasta toiseen sinkoilija jolla on tuhat keskeneräistä asiaa. Levollista tulevaa viikonloppua:)
VastaaPoistaValokki, tunnistan myös itsessäni tuon sinkoilijan ja varsinkin kaiken tulevan etukäteen murehtijan. Onneksi nyt on viikonloppu alkamassa ja ainakin useimmilla on lupa levätä ja voi tehdä jouluvalmisteluja nauttien ja kiitollisena. Rauhaisaa viikonloppua sinulle :)
VastaaPoistaSari, miten kiitollisia kuvattavia ovatkaan kiulukat lumessa. Minunkin yksi parhaista kuvista on lumisista kiulukoista, mutta tämä sinun sarja on tosi hieno.
VastaaPoistaMinäkin sinkoilen;-)
Leena, juuri taas sunnuntaina ihalin kiulukoita...niitä voisi kuvata ihan loputtomasti. Mukava kuulla, että pidit sarjastani :) (ei kuulla vaan lukea...siis...no, tavallaan kuulin...)
VastaaPoista